maanantai 13. toukokuuta 2019

Jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on turha ja keinotekoinen

Tulin tänne meidän yhdistyksen Arenys de Mar seuran ylläpitämään Barcelonan taiteilijaresidenssiin, suoraan vaalihuuruisesta Suomesta. Luonnollisesti marssimme myös kantamaan kortemme kekoon Eurovaaleissa. Siis yhden residenssivieraan, ranskankielen kääntäjän kanssa mennään konsulaattiin äänestämään ennakkoon torstaina. 



Kotimainen media on kovasti hehkuttanut uutta jakolinjaa oikeistokristillisten ja vihertävien kaupunkilais liberaalien välillä. Hold on. Otetaanpas aikalisä ja kunnolla selvää asioista. Nimittäin jos vähän pintaa raaputtaa, niin kaikista meistä löytyy sisäinen konservoija tai vapauttaja - ainakin jollain elämänalueella, eikö? Veikkaan, että ainoastaan joku 10% kansasta edustaa tosissaan jompaa kumpaa porukkaa. Hajaannus ja riidankylväntä on vain pienen kansanosan juttu. Medianlukutaitoa tarvitaankin entistä enemmän! Varsinkin tästä monikulttuurisesta BCN vinkkelistä, tässä on kyseessä pitkälti suomalaisen median luoma pikku kupla. Sori mutta siltä se vahvasti näyttää.



Täällä meidän kylässä elää hyvin vanha perinteisiin arvoihin sitoutununut kulttuuriperinne, aina keskiajalta vielä varhaisempiin aikoihin saakka. Siinä perinteessä suvivirsi edustaa varsin modernia aikaa. Vierailen täällä jouluisin paikallisen taideyhdistyksen vieraana laulamassa keskiaikaisia joululauluja. Kulttuuri kylässä onkin kristillisen ja välimerellisen mytologian läpitunkemaa. Tähän täytyy vielä lisätä modernismin ja - art deko arkkitehtuurin synty tällä alueella 1800 -luvun loppupuolella. Järjestän täällä parhaillaan maalauskurssia ja kävimme viereisessä Canet De Marin kylässä Gaudin oppi-isän Lluís Domènech i Montanerin upeassa kotimuseossa. 



Uskomaton paikka. Visuaalista rikkautta rikkauden päälle. Lähes joka viikko täällä vietetään jonkun paikallisen pyhimyksen juhlaa. Sant Zenon katummekin on nimetty kylän oman suojeluspyhimyksen mukaan. 


Kaiken lisäksi paikalliskulttuuri ei ole mitään tapakristillisyyttä, vaan hyvinkin avomielistä ja usein iloista bailausta. Kylässä on muuten myös toimiva luostari. Se tuo tänne vakautta ja tietynlaisen perinteen luoman kudelman - jatkumon tunteen. Näin jälkikäteen huomaan rakastuneeni juurikin tuohon kohottavaan ajattomaan fiilikseen, jonka täällä aistii. Mutta onko tämä kaikki sitten konservatiivista? Vuokraisäntämme Jordi on nimittäin avoimesti homo ja samalla hyvinkin konservatiivinen - hienolla tavalla Hercules Poirotmainen henkilö. Hän laulaa kirkkokuorossa ja toimii kylän henkisenä tukijalkana. Hänen veistoksensa koristaa pääkatua paraatipaikalla.



Espiral Jordi Coll 2017

Hän on myös taiteen rakastaja ja aito vanhan ajan mesenaattiperinteen jatkaja.
"- Es tyo casa", tämä on sinun talosi, hän sanoo usein, kun tulee käymään täällä residenssissä. 






Liberaalien ja konservatiivisten arvojen välillä ei ole ongelmaa jos on sivistystä. Ainostaan sivistymätön henkilö tekee ongelman polariteettien välille. Esimerkiksi itämaisessa jin yang - perinteessä tämä on itsestäänselvä lähtökohta.

Miten sitten meidän länsimaisessa perinteessämme? Löytyykö täältä vastaavaa polariteettejä yhdistävää perinnettä? Löytyypä hyvinkin.

Risti kuvaa mielestäni hyvin symbolina juurikin polaritettejä. Riippuu tietysti kuulijan kypsyydestä jäämmekö pinnallisiin arkisiin symboleihin vai pääsemmekö syvemmälle tarkastelussamme? No hyvä on. Ristihän on universaali ajaton symboli. Siinä on paljon eri merkitystasoja. Lähdetään liikkeelle peruslinjoista. Risti koostuu vertikaalista pysty ja horisontaalista vaakasuuntaisesta linjasta. Otetaan ensin vaikka horisontaalinen linja. Se edustaa maailmassa olemista, sen suunnan ollessa maailman myötäinen. Vertikaalinen linja taas kuvaa sisäistä elämää - se hakee syvempää suhdetta itse elämään ja olemassaoloon. Kolmas ja kenties kaikkein tärkein kohta ristissä on piste missä nämä kaksi linjaa kohtaavat. Siihen sisältyy ristin kokonaisvaltainen merkitys. Ristin kaksi linjaa ovat kuin olemassaolon kaksi vastakkaista suuntaa, joista toinen kulkee kohti ulkoista ja toinen kohti sisäistä maailmaa. 




 

                        Kirkko / iglesia de Santa María de Arenys 

Horisontaali suunta - ulkoinen maailma, kuten hyvin tiedämme ilmenee luonnossa kasvuna lisääntymisenä ja seksuaalisuutena. Siihen liittyy aina jonkinasteista kommunikaatiota maailman kanssa. Sen luonne on hakea yhteyttä, kasvua, kehitystä ja progressiota. Sen tavoite on siis ulkoinen kasvu - kuten talous, tieto, perhe tai jokin muu luonnollinen elinpiirin laajentaminen. No mihin nyt ylipäätänsä voi liittyä ulkoista kasvua?

Vertikaalinen suunta - taas edustaa sisäistä maailma. Se on kasvua kohti itseä, omaa tilaa ja paikkaa maailmassa. Se etsii syvempää suhdetta itse elämään. Ja selitystä olemassaoloon. Sen perus-suunta onkin yksilön kehittyminen. Ja näin se on mukana kaikessa luovassa toiminnassa. Eniten se vaikuttaa kulttuureissa. Luonnossa se ilmenee suurina mullistuksina, jotka saattavat hävittää ja luoda kokonaisia aikakausia. Sen tavoite on sisäinen kasvu. Joten sen piirin voi lukea uskonnot, tieteet ja taiteet. Siis kaiken mihin liittyy laajenemista ja kasvua kohti uutta tietoisuutta.

Postmoderni aikakausi, jossa olemme on tavallaan antiteesi pitkään jatkuneelle sisäisen kasvun - modernismin aikakaudelle. Siihen liittyi voimakkaasti utopiat ja usko jatkuvaan sisäiseen kasvuun ja kehitykseen. Nyt olemme olleet pitkään postmodernissa ajassa arvostetaan enemmän ulkoista kasvua, taloutta, tietoa, varallisuutta. Mutta tämäkin on muuttumassa. Uudet sukupolvet aistivat uuden maailman saapumisen. Se on vilpittömyyden aika.  


Metamoderni aikakausi



 

On tärkeää huomata, että nämä näennäisesti vastakkaiset kasvun linjat, vertikaalinen ja horisontaalinen eivät ole todellisuudessa erillään toisistaan. Erotettuina toisistaan ne muuttuvat omiksi antivoimikseen. Horisontaalinen luovuutta korostava elämänvoima muuttuu depressiivisyydeksi ja apaattisuudeksi. Uhriutuminen kumpuaa tästä. Ja vertikaalinen sisäistä voimaa korostava puoli muuttuu agressiivisuudeksi ja tuhoavuudeksi. Tämä kehitys on seurausta liian yksipuolisesta voimantunnosta. Äärioikeisto on tästä malliesimerkki.

Miten voimme yhdistää nämä kaksi niin erilaista elämäntapaa? Sisäisyyttä - perinteitä ja arvoja korostavan vertikaalisuuden ja vapautta ja suvaitsevaisuutta korostavan horisontaalisuuden? Tästä pääsemme ristin tärkeimpään merkitykseen joka on koota ja yhdistää nämä näennäisesti erilaiset voimat. Niin - ristin keskellä on tasapaino, joka on mahdollinen vain rakkauden avulla. Se esittää sinulle haasteen astua uudelle tasolle. Nähdä maailma myös toisen osapuolen silmin. Rakkauden silmin. Risti merkitsee erään aikakauden loppua, aikakauden jossa vuorottelevat ulkoinen ja sisäinen kasvu. Risti on siis synteesin vertauskuva. Se merkitsee astumista rakkauteen.

Jotkut puhuvat Jeesuksesta, ja heti perään heittävät sen ensimmäisen kiven. Ei näin. Ja toiset tuomitsevat pelkän sukupuolen perusteella. Jos olet mies - olet potentiaalinen toksinen maskuliininen äijä. Sukupuolirasismi elää. Ja kuka ne toksiset maskuliiniset miehet on tehnyt? No naiset tietysti, jotka eivät osanneet antaa riittävästi rakkautta. Metatasolta ja psykologisesti tarkastellen tämä on juuri sitä polariteettien peliä - tai leikkiä jossa yksi johtaa toiseen. Syyt ja seuraukset. Jos jäämme politiikassa jumiin tälläiseen naurettavaan leikkiin, olemme alentaneet itsemme eläimiäkin alemmalle tasolle. Olemme sokeita matoja. Jos sitäkään. 

Dostojevski on sanononut "kauneus pelastaa maailman". Totta. Mitä kauniimpi matemaattinen kaava ja mitä kauniinpi sovellus toimivuudeltaan, sitä lähempänä ollaan metatasoa. Metatason liima on kauneus - ja siinä taide astuu kuvaan. Käyttöystävällinen kauneus. Kauneus, joka ei ole vain estetiikkaa, vaan myös toimivuutta - helppoutta.

Olemme kaikki samaa juurta


 

Metatasolla kaikki on oikein. Kaikki on kenties jo keksitty. Me vain viritämme oman instrumenttimme vastaamaan tätä kauneutta. Tämän oivalsi Leonardo da Vinci, Newton, Einstein, Gaudi. Ja moni muu kauneuden rakastaja.