tiistai 9. huhtikuuta 2019

Nyt tarvitaan metamodernia luovaa politiikkaa


Sain työnantajalta mieleisen KIKY haasteen. Blogikirjoitus omavalintaisesta aiheesta. Vaalien alla helppo valinta. Tähän kohtaan tietty politiikan ja taiteen kiehtovasta aihepiiristä. Molemmista riittää sanottavaa. Molemmissa lajeissa tarvitaan ehdotonta periksiantamattomuutta ja määrätietoisuutta. Molemmat ovat henkisiä kamppailulajeja. 

En itse usko kovin vahvasti, että joku yksi poliittinen liike olisi vastaus kaikkeen vaan, että Suomen vahvuus on monipuoluejärjestelmä. Kaikilla puolueilla on joitain ihan hyviäkin erityisosaamisia. Kunhan ne vaan kykenevät yhteistyöhön. Monilla puolueilla sekä oikealla, että vasemmalla tuntuu kuitenkin olevan vahvaa taipumusta poteroitumiseen. Myönnän - itsekin siihen aina välillä haksahdan ja silloin täytyy tehdä katumusharjoituksia. Joo, kuten blogitekstin kirjoittamista. Ja tietty vaalien läheisyys vaikuttaa, ja silloin kuuluukin politikoida. Ei siinä mitään. Suomi on kuitenkin aivan liian pieni maa luoda erityisen vahvoja blokkeja, kuten esimerkiksi U.S.A n norsut ja aasit. Meillä aina joku sukulainen on norsu persu tai vaikkapa vihreä aasi. Eri mieltä saa toki olla ja totuus pitää aina sanoa. On vaan tyhmää lähteä mollaamaan ja vihaamaan omiaan pelkän poliittisen kannan perusteella. Eikö? Avointa keskustelua suuntaan ja toiseen tarvitaan enemmän kuin koskaan. 








Luova politiikka 

Taiteen omin vahvuus on luovuus. Se on urautumisen ja fakkiutumisen vastakohta. Se on kykyä löytää juuri kyseiseen tilanteeseen sopivin tapa toimia. Se on myös metamodernin politiikan edellytys. Luova osaa luovia. Jotain lähtökohtaisesti liberaalia siis - mutta hold on! Fakkiutunut liberaali onkin konservatiivi. Ja konservatiiviksi kääntynyt liberaali on se oikea liberaali. Konservatiivi voi siis olla uudistushaluisempi. Jännää. Luovuus onkin siis uudistumiskykyä. Se on uteliasta asennetta. 


Mitä se luova politiikka sitten on? Tämän päivän globaalien haasteiden edessä politiikassa tarvitaan avoimuutta ja rohkeutta ajatella boksin ulkopuolelta. Voisiko taiteen puolelta saada ideoita ja lisäarvoa tähän kohtaan? Ja siten kenties vaikuttaa päivänpolitiikkaan? Hyvinkin. Taiteen käyttövoimahan on juuri tuo luovuus. On tutkittu, että ihmisen luovin tila on aamuvarhaisella. Se on levollinen ns aivojen Alpha tila, missä aivot ampuvat sattuma otannalla, tuottaen yllätyksellisiä mielikuvia ja visioita. Voisiko tästä olla hyötyä politiikassa? Nyt kun unen ja levon arvostus on kovassa nousussa ajassamme. Tutkimusten mukaan unen ja valveen rajalla aivojen laadulliset kytkökset ovat optimaaliset uusien ideoiden tuottamiseen. Olemme parhaimmillamme uusien innovaatioiden löytämiseen. Yllätämme itsemme totaalisesti. Espanjalaisen maalarin Salvador Dalín tiedetään hyödyntäneen tätä kykyä surrealistisissa maalauksissaan. 



Crucifixion (Corpus Hypercubicus) Salvador Dali    1953 - 1954  Style/ Realism, Surrealism  Media/ oil, canvas  Dimensions/ 195.6 x 124.5 cm 


Todella hämmästyttävä visioiden kirkkaus ja ajatusten selkeys. On täysin mahdollista saavuttaa tuollainen taso treenaamalla tätä ainutlaatuista metatason kykyä. Käytännössä luovuuden avaaminen onkin harjoituslaji. Meitä taitelijoita todella kannattaa kuunnella. Mehän kirjaimellisesti uneksimme työksemme. Osaamme laittaa ideat muhimaan yön yli ja jalostaa niitä uneksimalla. Osaamme tehdä löytöjä ja saada yllättäviä vastauksia todella monimutkaisiin kysymyksiin. Sellaista kykyä tämä aika totisesti kaipaa. 



Nyt tarvitaan huomattavasti lisää boksin ulkopuolelta kurkistelevia. Tarvitaan uteliaita. Tarvitaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä talouden malleja. Tarvitaan tiedettä. Tarvitaan taidetta. Tarvitaan perinteitä. Arvoja. Tarvitaan ekonomisteja, jotka osaavat laskea talouden ja ympäristön reunaehdot oikein. Tarvitaan luontoa arvostavia insinöörejä ja tutkijoita, jotka eivät sorru turhaan idealismiin, vaan tekevät parhaat ratkaisut kokonaisuuden kannalta. Tarvitaan vihreää ydinvoimaa. Tarvitaan perinteisiä arvoja tukemaan muutoksessa. Tarvitaan pehmeitä konservatiiveja. Tarvitaan kovia liberaaleja. Tarvitaan uusia ajatuksia, jotka sopivat tähän aikaan kun nenä päähän. Tarvitaan rajat sopivasti kiinni ja sopivasti auki. Tarvitaan kuuntelua eikä huutelua. Tarvitaan vuoropuhelua. Tarvitaan metamodernia luovaa politiikkaa. 


Näissä vaaleissa valitaan taas päättäjät tähän maahan neljäksi vuodeksi. Eduskunta on kuin ajatusten pilvi tai clusteri. Noin suurinpiirteinen otanta siitä mitä me pidämme totena tällä hetkellä, tässä ajassa ja nyt? On viksua huomata, että tämä pilvi on muuttunut kautta aikojen ja tulee taas muuttumaan. Jos on lapsia niin luulisi kiinnostavan millaisen maailman me heille jätämme? Uskon, että äänestämällä voimme muuttaa niitä uhkia parempaan suuntaan, joita he joutuvat kohtaamaan. Tämän luulisi kiinnostavan aivan kaikkia puolueita? 
Nyt pinnassa on isoja teemoja, kuten maahanmuutto ja ilmasto. Ja Miten talous saadaan vastaamaan luonnon itsensä asettamia reunaehtoja sosiaalisesti kestävästi? Miten elämänlaatua turvataan ja ihmisten kokemaan turvattomuuden tunteeseen vastataan muuttuvassa ajassa? Että olisi elinkelpoinen maa elää ja pallo lapsille ja heidän lapsilleen. Monimutkaisia yhtälöitä, joiden ratkaisemiseen tarvitaan juurikin luovuutta.