lauantai 5. tammikuuta 2019

Luonto on vuoden 2019 teema



Suomen muinaistaideseura
Loit Joeaklda jäljentämässä kalliopiirrosta vanhassa Zalavrugassa v. 2006. Kuva: Erkki Suonio. Äänisen "Vesilinnun kansan" kalliopiirrokset ajoittuvat noin 3000-3500v ennen ajanlaskun alkua. Kävimme Kuvataideakatemian maalariluokan kanssa katsomassa maalauksia 1993. 


Ihmisen suhde elinpiiriin on nousemassa lajin säilymisen kannalta keskeiseksi kysymykseksi. Luonto kyllä pärjää, mutta me emme ilman sitä. Teema nousee vahvasti esiin ajassamme. Seuraavista vaaleistakin povataan ilmastovaaleja. Tehdäänpä katsaus luonnosta ammentavan maalaustradition juuriin. Samalla valottuu ihmisen suhde omaan ympäristöön ja olotilaan siinä. Luonnosta ammentavan maalauksen juurethan ulottuvat ihmiskunnan muistin alkuhämäriin. Yhteiseen varhaiseen esihistoriaamme. Luonto onkin kenties kaikkein merkittävin yksittäinen maalauksen aihe kautta aikojen. Kiinalaisessa ja japanilaisessa maalausperinteessä luontoa ja sen kauneutta, ja erityisesti sen mystisiä ulottuvuuksia on kuvattu jo noin 300 eKr ajoista saakka. Samoihin aikoihin kun antiikki vaikutti Euroopassa. 


Fan Kuan, Travelers by Streams and Mountains, act. 990-1020, Song Dynasty (6 3/4' X 2 1/2').


Aina keskiajalta noin 500-1500 jkr - renesanssiin 1600 jKr -1700 jKr, taiteissa luonnon paikka oli maalauksen taustoissa, aihetta voimistavana tilavaikutelmana, joissa antiikista tai raamatusta lainattujen tapahtumien toiminta ja draama tapahtui. Nämä maalaukset pursuavat yltäkylläistä symboliikkaa. Tässä Giorgionen maalauksessa on nähty viittauksia jopa alkemiaan.


Myrsky (ital. La Tempesta) renessanssin maalarin Giorgionen maalaus vuosien 1506 ja 1508 väliltä.

1600-1700 luvuilla maisemaalauksen asema voimistui. Tosin aiheet olivat vielä ihanteellisia, tuon ajan kauneuskäsityksen mukaisia pastoraali, eli paimentolaisaiheita. 



 Pastoraalimaalaus Claudio de Lorena, 1644

1800-luvun Romantiikan tyylisuuntaus vei luontoa kuvaavan maisemamaalauksen kokonaan uudelle tasolle. Saksassa Caspar David Freidrich ja Englannissa William Turner mullistivat luonnon kuvaamisen tapoja radikaalisti. Romantiikan taiteen mestari Friedrich viitoitti tietä uudelle tyylisuunnalle; symbolismille. Siinä tavoiteltiin ylimaallista kokemusta luonnon äärellä. Ylevintä oli luontoa ihaileva seikkailija, joka on uppoutunut maiseman pauloihin. Tämä on edelleen eurooppalaisen luontosuhteemme perusta.


Vaeltaja sumumeren yllä (saks. Der Wanderer über dem Nebelmeer) on saksalaisen Caspar David Friedrichin maalaus noin vuodelta 1818.[1] Se on muodostunut romanttisen tyylisuunnan tunnuskuvaksi.[2] Se on myös Friedrichin tunnetuimpia töitä.[3]


William Turner puolestaan antoi expressiiviselle ja impressionistiselle luonnon kuvaamiselle tekniset ratkaisut. Hän korosti tunnelman ja värin voimaa ennennäkemättömällä tavalla. 

Snow Storm – Steam-Boat off a Harbour's Mouth Making Signals in Shallow Water, and going by the Lead.  William Turner (1775–1851) from 1842.[2][3]

Ranskassa Claude Monet antoi luonnolle kokonaan uudet värit. Klassisen väriharmonian rinnalle hän synnytti impressionistisen puhtaan väriharmonian. 

 Pathway in Monet's Garden at Giverny 1902




Samaan aikaan syntyi vastakkaista liikehdintää, joka pyrki kuvaamaan luontoa puhtaan naturalistisesti. Ranskassa syntynyt realismin suuntaus sai jalansijaa varsinkin Venäjällä. Maalarien, kuten; Isaac Levitan ja Ilya Repinin ansiosta. 

 Isaac Levitan, “Birch Grove,” 1885-1889, oil on canvas


Myös oma kultakauden taiteemme ammensi vahvasti realismista. Tosin esimerkiksi Gallen Kallelalla voidaan nähdä vaikutteita myös symbolismistä, ja jopa impressionismistä. Realismillä pyrittiin myös kansallistunteen vahvistamiseen meillä ja muualla. Näin tehtiin esimerkiksi Amerikassa. 

American Realism Painting Of Landscape 19Th Century American Paintings William Mason Brown


Uusi tieto väreistä; Goethen ja Albersin väriteoriat, sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun spritualistinen liikehdintä vaikuttivat taiteilijoihin siten, että he veivät luonnon kuvaamisen vieläkin pidemmälle kuin impressionistit. He alkoivat vapaasti yhdistellä ulkoista ja sisäistä maisemaa maalauksissaan. Wassily Kandiskyn leikillisissä teoksissa syntyi abstrahoituja maisemia. 

 Kandinsky Improvisation 7, (1910) Blue Rider Period


Jopa kosmisen luonnon kuvauksia, kuten Hilma Af Klintin mystisissä suurikokoisissa, paljon julkisuutta saaneissa  avaruusaiheisissa maalauksissa, joita on parhaillaan esillä New Yorkin Guggenheim museossa. 




Luonnon kuvaaminen oli noussut sfääreihin. Samaan aikaan uudelle tasolle olivat menneet myös luonnontieteen löydökset. On todella mielenkiintoista huomata nämä tieteen löydösten ja maalausten aiheiden rinnakaiset kehityskulut. Esimerkiksi Hilma Af Klintin maalauksissa esiintyy dna muotoa mukaileva kierrerakenne. 
https://www.yourgenome.org/stories/the-discovery-of-dna

Hilma Af Klint  "Group IX/UW, No. 25, The Dove, No. 1, " 1915 Oil on canvas, 151 × 114.5 cm


Voi sanoa, että suhteemme luontoon ja sen kuvaamiseen on muuttunut aikojen saatossa valtavasti, siinä samassa missä ihmisen ymmärrys on vallanut uusia todellisuuden kerrostumia. Seuraavan kerran luonnon kuvaaminen muuttui radikaalisti Amerikkalaisen abstraktin ekspressionismin lyödessä läpi, 1940-luvusta nykyaikaan. Mitä Jackson Pollock tarkoitti 1950 -luvulla sanoessaan "olen luonto?"


Jackson Pollock (American, 1912–1956). Untitled. c. 1950. Ink on paper, 17 1/2 x 22 1/4″ (44.5 x 56.6 cm). The Museum of Modern Art, New York. 


Tavallaan voimme nähdä tässä ympyrän sulkeutumisen, paluun lähteelle. Itämaisen luonnon kuvaamisen traditioon yhtymisen länsimaisessa maalauksessa. 

Cormorant in the Reeds. Ito Jakuchu. 18th century. Japan


Myös Mark Rothko ja Robert Motherwell ovat puhtaita esimerkkejä paluusta perusasioiden äärelle. Heidän töissään on helppoa nähdä yhtymäkohtia itämaisen ja länsimaisen taiteen välillä. Vaikka toisessa korostuu perinne ja traditio, ja toisessa individualistinen länsimainen asenne. Silti tavoite on sama. Kadottaa itsensä maalaukseen. Olla osa jotain suurempaa. Ja kenties yhtyä itse luonnon kanssa. Samaa monet nykymaalarimme tavoittelevat edelleen.  

 Robert Motherwell - Lyric Suite, 1965


Jukka Rusanen, Flashback, 2016, oil on canvas 215 x 185 cm. Photograph, Jussi Tiainen, courtesy of Helsinki Contemporary.




Keväällä tutkimme maalauksen keinoin sitä, mikä sinua koskettaa ja puhuttelee luonnossa eniten? Mitä erityistä sinä näet tai koet luonnon kanssa? Mihin huomiosi menee? Taivas, meri - vai peltomaisemaan? Vai johinkin pieneen kauniiseen yksityiskohtaan? Voit löytää omat aiheesi, tai tehdä opettajan antamia aiheita. Voit ensin laittaa itsesi maailmankartalle huomioimalla omaa eritystä luontosuhdettasi. Jos siihen kuuluu metsänraja, järvi ja mökki tai talvinen metsä, olet henkisesti luonnollisesti suomalainen. 


Signeeraamaton järvimaisema 1800-luku



Pekka Halonen, Talvimaisema 1922 öljyväri.



Vai onko se kenties kaunis niittymaisema, vuoret tai merenranta? Siinä tapauksessa olet ankkuroitunut eurooppalaiseen sielunmaisemaan, kuten romanttisen maisemamaalauksen traditiossa. 

Peder Palke “Le Jour ni l’Heure” 1860


Vai oletko hienostuneempi yksityiskohtien ja sävyjen tutkija? Silloin olet enemmän itämaiseen perinteeseen kallellaan. 

Hasegawa Tōhaku, Pine Trees screen (Shōrin-zu byōbu, 松林図 屏風), one of a pair of folding screens, Japan, 1593. 156.8 × 356 cm (61.73 × 140.16 in)


Vai puhutteleeko luontosuhde, jossa suuri ja voimakas on kaunista? Olet sielunmaisemaltasi amerikkalaisen kauneuskäsityksen ystävä.


Southern Exposure, Helen Frankenthaler 2005 Color Field Painting, Lyrical Abstraction 


Löytyykö sinulta vielä jokin henkilökohtaisempi, ei esittävä ja sanaton luonnonkuvaamisen tapa? Joku originelli oma värimaailma ilmaista sitä tunnetta, mitä luonto sinussa herättää? Symboli? Orgaanisen muodon luoma aivan oma kieli?      

  
The Red Sun is an oil painting produced in 1950 by Spanish painter Joan Miro.