lauantai 22. joulukuuta 2018

Oma paikka universumissa. Miten kaikki alkoi?



 

Tämä nostalginen pikkukaupunki, Arenys de Mar - Barcelonan pohjoispuolella valmistautuu jälleen perinteiseen joulunviettoonsa. Kylässä tuoksuu vahvasti traditiolta. Keskuskatu on koristeltu erilaisilla kauniilla jouluvaloilla, ja näyteikkunoissa riittää seimiasetelmia ja muuta joulurekvisiittaa. Kirkkoaukiolla pyörii joulumarkkinat. Käsitöitä, artesaanijuustoja ja katalonialaisia Caga Tio - halkonukkeja. Caga Tio on vapaasti suomennettuna "kakka setä". Se on halko, jolla on tonttulakki. Sitä on tapana hakata kepillä jouluaattona, kunnes se "kakkaa" lahjoja. Aika surrealistinen traditio täällä Dalin synnyinseuduilla! Olemme tässä kylässä pojan kanssa joulun ja uuden vuoden yli. Jouluyönä mennään lähikadulla sijaitsevaan luostariin, perinteiseen jouluyön messuun. Siellä lauletaan keskiaikaisia juolulauluja ja hymnejä. 






Keittiössä tunsin itseni äkkiä sanattomasti onnelliseksi. Mitä oikein tapahtui? Huomaan, että joka kerta kun olen tässä residenssin keittiössä, tunnen itseni jostain syystä kovin onnelliseksi. Kenties, evakon jälkeläisenä olen kantanut jotain etsijän geeniä? Olen aina etsinyt paikkaa auringossa. Kotia. Ja nyt, yhtäkkiä olenkin en la casa. Kodissa. Jännää.

Uteliaisuus ja etsintä onkin vienyt yllättäviin ja ihmeellisiin paikkoihin. Residenssi kuului aiemmin Pohjoiskarjalan taidetoimikunnalle.  Sittemmin Taiteen keskustoimikunnalle. Tulimme tänne ensimmäistä kertaa vuonna 2014 perheen kanssa. Noihin aikoihin taidetoimikunta oli jo luopumassa residenssin ylläpidosta. Exä vitsaili tuossa kohdassa, että residenssi siirtyy nyt Suomen valtiolta Mikko Juhani Kirjavaiselle. No ei nyt sentään. Oikeasti toimintaa pyörittää meidän taiteilijoiden ja muusikoiden ylläpitämä yhdistys; Arenys de Mar seura. Se on taiteilijoiden ja muusikoiden yhteistyöhanke. Puheenjohtajana toimii säveltäjä Harri Wessman. Toiminta pyörii nyt jo kolmatta vuotta meidän yhdistyksemme aktiivisella työpanoksella, vapaaehtoisvoimin. Haluamme tarjota residenssiä edelleen kulttuurialan ammattilaisille. Kiitollisina olemme huomanneet, kuinka homma on jo lähtenyt pyörimään omalla painollaan. Tällä kerralla täällä on vieraina eestiläinen nykymusiikin säveltäjä, suomalainen valokuvaaja ja New Yorkissä asuva laulaja / dj. Valtavan mukavaa porukkaa! Residenssin parhaita puolia on kun saa tutustua uusiin ihmisiin!  

Näin joulun alla osallistuimme myös paikallisen taideseuran Mitjanit - ryhmän pikkujouluihin. Käydään omistajan, Jordin kanssa läpi seuraavaan vuoteen ja taloon liittyviä asioita. Poika tekee sillä aikaa junaprojektiaan. Barcelonan alueen hieno väritetty junakartta. Poika on oikea asiantuntija. Muistaa ulkoa jo lähes kaikki asemat.

Palaan taas keittöön. Tässä on jotain spessua. Leivät ja hedelmät ostetaan tuoreina pikkuputiikeista. Tuoretta kalaa ja mereneläviä saa paikallisesta supermercadosta, Condiksesta tai kauppahallista. Joulupöytään tulee myös joulukukko. Se tulikin ostettua näköjään päineen, jalkoineen kaikkineen. Jouluateria tehdään tähän pieneen ruokasaliin. Näin talvella on liian kylmä syödä ulkona terassilla. 





Monesti kuulee, että jouluna tärkeintä on löytää rauha itsestään. Jeesuslapsi sydämeen. Juuri näin, pitää paikkansa, mutta yhtälailla on tärkeää löytää joku oma ihan fyysinen joulupaikka. Paikka jossa sielu lepää ja hymyilee. Joulumieli lymyilee. Omani löysin täältä meidän Sant Zenon kadulta.  


Löytäkää se oma ihana paikka, missä ikinä olette. Mökillä tai maalla. Seurassa tai yksin. Semmoisiakin jouluja on tullut vietettyä. Useimmat lämpöisiä muistoja täynnä. Joulut sukulaisten kanssa Raaseporissa.

Siis rauhaisaa Joulua myös sinne Kirjokumpuun! Kaikille rakkaille ystäville ja läheisille Suomessa ja maailmalla.
 

Näillä tunnelmilla toivotan kaikille ihanaa ja Rauhaisaa Joulua! 

Bon Nadal! 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Metamodernistinen meemi - ja miksi se on niin tärkeä?

Kiitos Ahti vinkistä. Blogi onkin juuri oivallinen paikka pohtia sitä, mitä metamodernistiset meemit oikein ovat? Ja miksi ne ovat niin tärkeitä ajassamme?
"Filosofi Daniel C. Dennettin mukaan kulttuurin meemit kilpailevat pääsystä ihmismieleen, sillä Dennettin mukaan ihmismielen kapasiteetti on rajallinen." 


Muutos on käynnissä - postmodernismistä metamodernismiin 

Mutta jotta voimme ymmärtää tämän ajan syntyyn johtaneet vaiheet, niin lähdetäänpä liikkeelle nykyajan syntyhetkistä.  
Virginia Woolf kirjoitti vuonna 1924: "Joulukuussa 1910 tai niillä main ihmisluonto muuttui. Kaikki ihmistenväliset suhteet muuttuivat. Ja kun ihmissuhteet muuttuvat, samalla muuttuu myös uskonto, tapakulttuuri, politiikka ja kirjallisuus."



Modernismi






Noihin aikoihin ollaan telakalla jossain uuden mantereen pohjoisosissa. On valmistunut ennennäkemätön jättialus. Laiva - joka kantoi nimeä Modernismi. Olimme innoissamme. Näytti olevan rajattomat mahdollisuudet - vain taivas kattona ja ei sekään. Uuden teknologian avulla ihminen valmistaisi vielä tähtialuksia. Ja kurottaisi kauas - toisiin maailmoihin. Modernismi edusti uutta teknologiaa, jonka voimalla valettiin uskoa tekniikan edistykseen. Modernismi herätti meissä utopistisia haaveita. Vanhat tavat saisivat mennä.
 

Laiva suuntasi merelle iloisen ja vallattoman jazzin siivittämänä. Kaikki laivassa olivat aika vahvassa "öljyhumalassa" - olihan sitä rajattomasti saatavissa. 

Uusi teknologia loi myös uudet aseet. Ja pian laivassa käytiin verisiä taisteluja - siitä kuka oikein omistaa laivan resurssit ja kuka laivaa ohjaa ja hallitsee?
 

Toisen verisen taistelun jälkeen laivassa vallitsi yleinen epäluottamus suuriin aatteisiin ja kertomuksiin, joiden katsottiin johtaneen noihin valtaviin onnettomuuksiin laivassa. Jos aatteisiin, eikä laivaa ohjaavaan yläluokkaan voisi ollenkaan luottaa, on valta palautettava yksilöille - kuului tämän ajan iskulause. Kapinalliset ottivat laivan hallintaansa ja pian laivan kyljessä kultakirjaimin komeillut - Modernismi sai etuliitteen - Sex Pistolsin levyn kannesta lainatuilla kirjaimilla. Laivan nimi oli nyt p O sT Modernismi. 



Postmodernismi 







Nyt oltiin tyytyväisiä. Valta oli taas kansalla. Ja ainakin periaatteessa kaikilla oli vapaa pääsy laivan ylempien kerroksien parempiin hytteihin asumaan. Öljyhumalaiset asukit rakensivat kilpaa luksus sviittejä uima-altaineen. Yhä useampi kykeni nousemaan parempiin asemiin, kun laivan hierarkioita purettiin. Samalla purettiin uskontoja ja arvoja. Nekin saisivat mennä. Valta olisi ainoastaan yksilöillä. Yksi aika oleellinen asia oli jäänyt huomiotta - nimittäin laiva kulki edelleen fossiilisilla polttoaineilla. Näiden resurssien omistajat olivat nyt upporikkaita ja olivat luoneet laivaan omia piilohierarkioitaan. Varoillaan he ohjasivat laivaa omien tarpeidensa mukaan, vaikka näennäisesti laivassa vallitsikin demokratia. Todellisuudessa valta laivalla oli luisunut yhä harvemmille, jotka pystyivät rahoillaan ostamaan mieleistään päällystöä. Aika pian laivan vanhat moottorit alkoivat savuttaa. Koneet savuttivat pahasti myös laivan sisäosiin. Laivassa alkoi olla sisäilmaongelma. Eniten siitä kärsi laivan alemmissa kerroksissa lähellä konehuoneita asuvat köyhemmät matkustajat, jotka pyrkivät nyt väkisin laivan toisiin viileimpiin kerroksiin. Lisäksi laivalla väestö oli kasvanut räjähdysmäisesti - ja väestöä ruokkineet kalakannat oli kalastettu jo melkein loppuun.
 

Kaiken kukkuraksi laiva kulki lähes kokonaan automaattipilotilla. Automaattipilotin nimi oli markkinatalous. Yleiset kansainväliset sopimukset olivat ainoa asia joka estivät jättimäistä laivaa joutumasta tuuliajolle. 

Jotkut huolestuneet matkustajat alkoivat vaatia laivaan parempaa ohjausta - ja ratkaisua pahenevaan sisäilmaongelmaan. Monet laivan insinööreistä varoittelivat vanhan tekniikan olevan vaarallista. Moottorit kaipasivat kipeästi uusimista nykyaikaisempaan teknologiaan. Öljyä ja muita fossiilisia polttoaineita kauppaavat matkustajat ja päällystö kuitenkin pystyivät osittain torppaamaan nämä pyrkimykset. He tarjosivat lisää öljyhumalaa ja turruttavaa viihdettä pitääkseen laivan matkustajat tyytyväisinä.

http://ylioppilaslehti.fi/2018/08/kaikki-loppuu-pian/ 





Metamodernismi 






Yhä suurempi osa laivan matkustajista alkoivat heräillä öljyhumalaisesta Ruususen unestaan laivan karuun todellisuuteen - ja sen vääjäämättömään Titanicin kohtaloon, jos asiat pysyisivät ennallaan. Ellei laivan teknologiaa ja kurssia pikaisesti uudisteta. Viksua olisi tehdä laivalle jotkut yleiset säännöt. Tarvittiin uusi vastuullinen päällystö, jonka postmodernismi oli vahtanut automaattipilottiin samalla kun se purki kaikki hierarkiat. Myös laivan teknologia piti uusia perusteellisesti sellaiseksi, josta ei koidu vastaavaa sisäilman lämpenemisen ongelmaa. Jos laiva kävisi puhtaalla kestävällä energialla ongelma ratkeaisi. Ehkä voisimme jopa asettaa jotain yhteisiä hyviä kulttuurisia määräsatamia? Eikä vain kruisailla avomerellä bilettämässä? Osa matkustajista oli jo kyllästynyt loputtomaan teiniristeilyyn. Mutta oli myös niitä jotka  olivat niin turtuneita kruisailuun, että heille riitti omien perustarpeiden tyydyttäminen - ja pikku askareiden toimittaminen. Heitä ei kiinnostanut se minne laiva oli menossa? Tai, että todellisuudessa oltiin sinisessä laivassa joka seilasi keskellä valtavaa ääretöntä avaruutta.

Tiedostavat yksilöt laivalla alkoivat luoda keskenään verkostoja ja pohtivat tapoja ratkaista laivan kestävyysvaje kriisi. He huomasivat, että laivasta puuttuu kokonaiskuva (meta) ja suunta - mihin laivan tulisi mennä? Miten laivalla voidaan toimia sen reunaehtojen puitteissa kestävällä tavalla? Miten laiva pysyisi turvallisella kurssilla? Miten laivan teknologia uusitaan? He ymmärsivät, että laivan päästöt tuottavat sään ääri-ilmiöitä. Ja nykyisellä teknologialla on vain ajan kysymys, milloin ne tuottavat sen suuren taifuunin, joka uppottaa koko laivan. He huomasivat öljyhumalan  aiheuttavan rajattomuuden kuplan - se, että hyvinvointi laivalla voisi kasvaa rajattomasti. Sekin olisi puhkaistava. Kokonaisuuden hallinta - siinä oli ainoa joka saattaa pelastaa laivan matkustajat ja sen miehistön.

 


Metamodernistinen meemi 

He alkoivat pohtia tapoja tuoda laiva ja sen matkustajat sellaiselle terveelle vakaalle perustalle, jossa näkisimme, että yksilö on riippuvainen kokonaisuudesta (meta) ja sen reunaehdoista. Alkaisimme nähdä koko homman - kokonaisuuden. Ja ennen kaikkea sen, että olemme ihan kaikki tässä laivassa. Yhdessä. Hyvässä ja huonossa. Ja vain yhdessä voimme pelastaa laivan tuhoisalta yltiöindividualismilta, joka vie sen tuuliajolle kohti karikkoja. Kohti populistien lupaamaamia yksilön oikeuksia - kareja, jotka kieltävät laivan perusperiaatteet tieteen vastaisesti. Laivan teknologia on myös uusittava kiireellisesti - ja kurssi ohjattava turvalliseksi. Tähän tarvittiin meta - eli kokonaiskuva. Ilman kokonaiskuvaa ei voi olla kokonaisuuden hallintaa.

Metamodernistinen poliittinen sanoma lähtee siitä, että asiat laivallamme - maapallolla täytyy hoitaa yhdessä kokonaisuuden asettamilla ehdoilla. Vaihtoehtoja ei ole. 








  




















sunnuntai 12. elokuuta 2018

Miten hitossa ihmiset saadaan innostumaan ilmastoasiasta?



No niin - tässä hellekesän kuumottavin aihe, luonnollisesti. Olen viime aikoina miettinyt sitä miten hitossa ihmiset saadaan innostumaan ilmastoasiasta? Maailma muuttuu. Vastuu ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Eritoten niille jotka siitä hyötyvät taloudellisesti - eli meille kaikille. Uhkakuvat ja pessimismi eivät vaan toimi, ja tunnetusti ne lähinnä lamauttavat. Ja helposti käy niin, että olemalla pessimisti olet vain osa ongelmaa valitettavasti. Vastuullisempaa olisi etsiä ratkaisuja, eikä vajota toivottomuuteen. Ja saada siitä kiksejä. En tietenkään ehdota positiivista asennetta, joka ei perustu tosiasioihin. Mutta jos kerta uhkakuvat eivät toimi, niin mitä hittoa pitäisi tehdä? Toisaalla on faktat ja toisaalla määrätietoisuus. Ja juuri se määrätietoisuus on tässä ratkaisevassa asemassa. Ratkaisuja etsitään, mutta ehkä tarvitaan tosiaan joku megaluokan katastrofi, ennen kuin saadaan riittävää poliittista tahtoa muuttaa energia-ala perusteellisesti?
Parasta olisi luoda mahdollisimman konkreettinen ja innostava agenda.
 

Make Climate Sexy Again

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi esittää keinona aurinkoenergiaa ja CO2 poistoa ilmakehästä.

"Tuotekehitys edistää koko ajan toivottavia ratkaisuja. Aurinkoenergian hinta laskee 10% vuodessa ja varastointitekniikatkin kehittyvät melkein samalla tahdilla. Pian ollaan tilanteessa, jossa fossiilisten polttaminen ei kannata edes vaikka laitos olisi jo olemassa. Siinä kohden ne on helppo kieltää. Samalla ne tekniikat kehittyvät, joilla CO2 voidaan kerätä ilmakehästä ja käyttää rakenteiden ja ravinnon valmistamiseen. Tämä ei optimistisestikaan ajatellen etene 17v tavoiteaikataulussa, mutta saattaa edetä siten, että ennen vuotta 2050 kerätään jo hiilidioksidia ilmakehästä merkittävässä määrin. Jalat kastuvat, mutta saatetaan selvitä pahimmilta positiivisilta takaisinkytkennöiltä."
 

CO2 poisto ilmakehästä tulee kalliiksi, mutta muuten edessä on mahdollisesti ns "hot house" - efektin käsistä karkaaminen. Sellaista tuskin kukaan haluaa? Riskianalyyseihin perustuvat ratkaisut ovat ainoa oikea tapa hoitaa nämä asiat näinä maailmanaikoina. Kaikki muu onkin sitten hölmöläisen hommaa. Näin ne olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten. Näin ei olla tehty ja nyt olemme tilanteessa, jossa ongelmat saattavat kärjistyä. Eikä ole mitään järkeä keikkua riskirajoilla loputtomiin. Suuntaa täytyy muuttaa radikaalisti. Suomihan on mainettaan parempi - mutta se ei riitä jos haluamme tosissaan torjua ilmastonmuutosta ja tehdä palveluksen tuleville sukupolville. Minä ainakin haluan ja siksi koitan vaikuttaa kaikin keinoin. 


Toinen agenda löytyy tuolta Ekomodernistien fb -ryhmästä. Siellä kannatetaan uuden sukupolven pienydinvoimaloita, jotka olisivat nopein ja tehokkain tapa saada energiaa ilman merkittäviä päästöjä. Myös bioenergiaa on ehdotettu, mutta tuoreiden tutkimusten - tutkija Sampo Soimakallion tekemien laskelmien mukaan, sen hyötysuhde on plus miinus nolla ilmaston kannalta. Ellei miinuksella? Sitä ollaan oltu ajamassa vanhaan - bisnes as usual - tyyliin ratkaisuna. Tässä on unohtunut se kokonaisuus, että ilmastohan ei tunne rajoja. Tämä tosiasia on selkeästi ollut hukassa vanhemmilta sukupolvilta - siis heiltä joille kansallinen prioriteetti on itsestäänselvyys. Tuoreena esimerkkinä metsäteollisuuden ajama lisähakkuiden lobbaus. Suomella onkin edessään dilemma: käytetäänkö metsät selluntuotantoon ja bioon vai hillitäänkö ilmastovaikutuksia ja jätetään metsät pystyyn? Kuiva kesä metsäpaloineen osoitti, että meillä on edessä paljon isompi kurimus, jos emme vihdoinkin ala näkemään ekosysteemien lainalaisuuksia kokonaisvaltaisesti. Ja muuttamaan "talous edellä" - toimintamme. Metsäteollisuudenkin on pikkuhiljaa herättävä Ruususen unestaan. Eikä tämä ole "viherpiiperrystä". Tutkijat ovat todenneet yksikantaan biohuuman vastaisesti, että kaikista kätevintä olisi istuttaa lisää metsää
kiireen vilkkaa. Metsät ovat tutkitusti valtava potentiaali hiilinieluina - ja varmasti se kaikista huokein keino torjua ilmastonmuutosta. Jopa öljymies St1 Mika Anttonen on todennut, että "yhtäkään oikeaa puuta ei kannata käyttää energian tuottamiseen". Ne ovat meidän sivilisaatiomme selkäranka - tuottamassa happea ja pitämässä yllä ekosysteemejä. Suomenkin etu on olla epäilemättä vakaa, vauras ja osa kestävästi kehittyvää maailmaa. Meidän onkin syytä tehdä politiikkaa joka mahdollistaa sen.

Meiltä löytyy hyviä ilmastoasiaan perehtyneitä poliitikkoja. Esimerkiksi Atte Harjanne. Atella tähän mennessä paras ja perustelluin vastaan tullut poliittisen kentän ilmastopoliittinen ohjelma. Hän on asiaan perehtynyt realisti. Toistaiseksi poliittinen paine ei ole kasvanut niin suureksi, että ilmastopolitiikka nousisi politiikan prioriteetiksi. Mutta lähellä se on. Enää ei niin hanakasti kuunnella jääräpolitiikkaa. Jäärillä tarkoitan lähinnä fossiilisia lobbaavia oikeistokonservatiivipiirejä. Jopa Suomesta löytyy niitä. Heillä on taipumus apinoida Atlantin takaista ilmastoretoriikkaa. Heitä voimme kauniisti valistaa - ja tarvittaessa ampua alas hyvin perustelluilla argumenteilla. Kärjistäen voi sanoa, että jos jäärät saadaan kammettua vallasta, niin muutos tapahtuu hyvinkin nopeasti. Steven Seagullsien Search And Destroy - sopii mainiosti tähän kohtaan. 


https://www.youtube.com/watch?v=F5m_8HuEBI4



Englantilainen taidemaalari runoilija William Blake kirjoittaa Prophetic booksista löytyvässä runossaan "saatanallisista myllyistä". Tuo runo kuvaa 1800 - luvun alun taiteilijan herkkää visiota, ajassa jossa Englanti aloitti teollistumisen.

And did those feet in ancient time,
Walk upon Englands[b] mountains green:
And was the holy Lamb of God,
On Englands pleasant pastures seen!

And did the Countenance Divine,
Shine forth upon our clouded hills?
And was Jerusalem builded here,
Among these dark Satanic Mills?

Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!

I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In Englands green & pleasant Land.   


Ehkä meitä taiteilijoita olisi kannattanut kuunnella tarkemmalla korvalla? No juu, eipä edes tiedemiehiä kuunneltu. Ihminen on ollut termiitti elinpiirilleen. Nyt meidän on aika nousta seuraavalle tasolle ja opeteltava olemaan puutarhureita. Onneksi meitä puutarhureita alkaa olla koko ajan enemmän ja enemmän. Silloin kuin puutarhuri asenne saa vallan - muuttuu tilanne kertaheitolla parempaan.

Viimeistelen parhaillaan kirjaa. Sain sille jo puolikustanteen Antti Tuuria ja Panu Rajalaa julkaisevasta pienkustantamosta. Se kertoo linnun muuttomatkasta Välimereltä Jäämerelle. Se on kantaaottava kuvaus kaikesta mitä lintu kokee ja kohtaa matkallaan. Kirjan lopussa tarina muuttuu maagiseksi realismiksi ja lintu löytää oman äänensä. Sumuisella Jäämeren saarella lintu alkaa opettamaan merenkulkijaa "todellisen maailman lainalaisuuksista". Tässä lyhyt lainaus kirjasta.

"Ilmaa ei voi nähdä, mutta nyt jos koskaan se täytyy ymmärtää. Se on elementti, jossa elämme. Sillä on fysiologinen ja biologinen koostumus ja omat toimintamallit. Tämän sisäistäminen on tulevien sukupolvien kannalta a ja o. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja luonnon arvostuksen opettaminen lapsille ovat nyt tärkeimpiä asioita tulevaisuuden kannalta."

Ei peliä olla menetetty, mutta ilman selkeää poliittista agendaa ja kuvaa siitä, kuinka selviämme, epäonnistumme varmasti. Nyt lienee se viimeinen h-hetki alkaa muuttamaan poliittista peliä. Ensinnäkin on ymmärrettävä ilmaston lainalaisuudet
tieteellisesti. Sen periaatteet ja toiminnan luonne. On myönnettävä, että ihmiskunta kokonaisuudessa on ollut täysin sokea omalle elinympäristölleen. Ilmasto on ollut aiemmille sukupolville joku epämääräinen tyhjä tila jonne voi mielin määrin laittaa savukaasuja. Tämä "piereskely" ollaan nähty jopa siistinä ja talouskasvua tuottavana! Meidän täytyy tehdä kestävää ilmastopolitiikkaa, joka vie meidät turvallisesti yli ilmastodystopiaa ennustavien visioiden. Aikaa on vielä, mutta toimintaa tarvitaan. Kannattaa olla optimistinen. Pois lamaannuksesta ja vaikuttamaan!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Mikä ei ole metamodernia?





Esiin nousee kolme tapaa hahmottaa maailmaa;

Ironia - sana juontuu kreikan sanasta teeskentely. Eli kaikesta tehdään huvittavaa tai naurettavaa. Ikään kuin ironian esittäjä eläisi arkitodellisuuden yläpuolella. Olisi muita parempi. Populismi ammentaa samasta lähteestä.

Narratiivi, jossa katsotaan ilmiöitä henkilöä tai ihmisryhmää jonkun tunnelatautuneen yksityiskohdan kautta - unohtaen kokonaisuuden näkökulman. Mitä tämä ilmiö tai henkilö on kaikkinensa? Esimerkiksi jos puhuu vain uskontojen kielteisistä puolista - unohtaen niiden kulttuuria yhdistävän arvon ja hyväntekeväisyyden.

Dualismi - maailmankuva jossa vastakohdat kilpailevat olemassaolonsa oikeutuksesta. Tausta-ajatuksena, että kaksi näennäistä vastakohtaa eivät voi olla olemassa samanaikaisesti. Näinhän meille tämä maailma myydään. Polariteettien välisenä kamppailuna; itä vs länsi. Oikea vs vasen. Miehet vs naiset. Kovat arvot vs pehmeät jne. Dualismi on todella hassu uskomus, jos osaa vähänkään ajatella laajemmin ja kriittisemmin. Totuus on aina paljon monitahoisempi yhtälö kuin näennäiset vastakohdat. Siksi onkin järkevintä valita jompi - kumpi ratkaisujen sijasta ne kyseiseen tilanteeseen toimivimmat ratkaisut. Metamodernismi huomioi asioiden väliset jännitteet pragmaattisesti, eikä lähde mukaan maailmaan jossa vain kilpailu ja kova retoriikka ratkaisee. Totuusarvot täytyy saada samalle viivalle. Tämä on metamodernistisen politiikan tavoite.

Metamoderni voi ottaa ajatuksen tai idean vastakkaista leireistä ja yhdistää ne luovasti. Käyttökelpoisuus ratkaisee. Esimerkkinä ekomodernismi ja pienydinvoimalat, jotka nykytietämyksen valossa saattavat olla kaikista käyttökelpoisin ratkaisu ilmastokriisiin.

Itselleni ehkä kaikista metamodernein teko oli kun lähdin hippimäisen itsetuntemusyhdistyksen pyörittämisestä yrittäjäkoulutukseen 2009. Boheemista taiteilijavillasta ammattiyrittäjien sparraukseen. Valmistuin Kauppiksesta ja suoritin yrittäjän ammattitutkinnon 2010. Tuotteistin osaamiseni taiteellisista metodeista taidevalmennus palveluksi. Ensimmäinen valmennukseni oli 45 ammattivalmentajaa. Se päättyi raikuviin aplodeihin. Seuraavaksi valmensin saman yrityksen johdon - 50 johtajaa. Parhaillaan työstän kirjaa Roadmap luovuuteen. Kirjassa pyrin vastaamaan - miten sinä voit hyödyntää taiteellista luovuutta innovaatioprosessin alussa - uusia tuotteita, palveluita ja sovellutuksia suunniteltaessa? Kuinka voit aloittaa menestyksekkäästi oman innovaatioprosessisi? Miten voit kehittää innovointisi laatua hyödyntämällä taiteen työkaluja? Ja lopuksi mitä taiteellinen luovuus oikein on? Pyrin vastaamaan näihin ajankohtaisiin kysymyksiin perusteellisesti. 

Ongelman ydin liittyy innovaatiopressin alkuun. Siihen maagiseen hetkeen kun alamme työstää raakamateriaalia - joksikin merkityksiä sisältäväksi muodoksi tai asiaksi. Nimittäin - jos emme lähde innovaatioprosessiin riittävän avoimin mielin, niin olemme jo alitajuisesti sitoneet itsemme lopputulokseen. Teemme näin tiedostamatta sitä itsekään. Onko se huono asia? On. Koska silloin on vaarana, että innovaatioprosessi jää liian kapeaksi tai ohueksi. Teemme jotain ennalta-arvattavaa tai latteaa. Laatu syntyy kun innovaatioprosessissa on syvyyttä. Taiteessa on ratkaisun avaimet innovaatioprosessin alkuun.

Hyppy tuntemattomaan voi olla valtavan rikastuttavaa. Huomiona, että hyppy tuntemattomaan olisi toiminut toisinkin päin. Esimerkiksi silloin kun vaikka insinööri löytää taiteen tuoman lisäarvon. Metamodernia on se kun löydämme uusia toimintaympäristöjä, olemme laajentaneet tapahtumahorisonttiamme ja verkotumme uusilla tavoilla.


Dualistisen maailman tila muistuttaa tieteisfantasiaa

1% omistaa puolet maailman varallisuudesta. Tämä ei ole tieteisfantasiaa. Heihin kuuluu myös Koch.in veljekset (USA.n toisiksi rikkain suku), jotka ovat rahoittaneet tieteen, ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja korkeakoulujen vastaista kampanjaa miljoonilla dollareilla. Juuri äsken republikaanien myöntämä rikkaiden veronkevennys lisäsi heidän varallisuuttaan kenties jopa 1.4 miljardia dollaria!
Heidän sisäpiiristään käytetään nimeä Small Government, koska on itsestään selvää, että juuri he ovat ostaneet USA.n nykyhallinnon. He ovat myös julkisesti ilmoittaneet käyttävänsä miljoonia Trumpin junaileman rikkaiden veronkevennyksen tuomia tuottoja poliitikkojen ostamiseen jatkossa. He edustavat täsmälleen samaa fossiilisten energiamuotojen oligarkiaa joka on vallassa myös Venäjällä. Ympäristörikollisia. He ovat ajaneet kaiken säätelyn lopettamista, ja itse asiassa onnistuivat tässä tavoiteessa kun USA.n hallinto suljettiin muutamiksi päiväksi nyt tammikuussa. Tämä kaikki kuulostaa todellakin tieteisfantasialta - ja juuri samaan aikaan kun pallo käy kuumana, ja aika alkaa käydä vähiin. Ajatusleikkinä - miten sinä kirjoittaisit tällaisen scifiseikkailun jatko-osan? No onneksi maailma ei ole vain USA, eikä Venäjä. Toivoa on. Mutta en lähtisi vielä havannalaisia ostamaan.

Vielä dualismista. Hyvässä henkisyydessä tavoite on oivaltaa jotain itseään suurempaa ja kenties saada yhteys johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen. Luontoon tai universumiin esimerkiksi. Tämähän on ihan terveellinen tavoite, ettei erehdy pitämään itseään todellisuuden mittapuuna. Se on tuolla ulkona - vaikka lakkaisin olemasta tähän paikkaan. Kun tällaisen oivalluksen saa, niin voin löytää syvää rauhaa sisältäni. Esimerkiksi zenissä asioita ei nähdä erillisinä. Siinä on oivallettu, että sanat itsessään ovat dualistisia. Kun lausun sanan oikea - pitää se heti sisällään myös sen, että on olemassa vasen. Sanat eivät voi välittää totuutta. Siksi tarvitaan taidetta, kulttuuria ja tekniikoita, joilla voidaan vahvistaa läsnäoloa. Esimerkiksi luonnossa liikkuminen, hengitysharjoitukset, musiikki, liikunta ja liike. Kun niitä harjoittaa säännöllisesti huomaa kuinka hassua dualismi oikeastaan on. Totuutta kun ei voi jakaa. On kuin verho olisi otettu pois silmien edestä. Kuinka kukaan voi uskoa asioiden olevan toistensa vastakohtia - oikeasti? Syvällisesti katsottuna ne sisältävät toisensa. Tätä on metataso.