maanantai 20. marraskuuta 2017

Metamodernismi on uutta uteliaisuuden ideologiaa

Kiitos Liljalle zine ehdotuksesta! Sain taas aihetta hioa ajatuksiani.

Lähdetään liikkeelle antiikin Kreikasta, mistä meta käsite on peräisin. Opetan nimittäin parhaillaan klassista maalausta ja käymme läpi antiikin Kreikan klassismia 600 - 200 luvuilta ennen ajanlaskumme alkua. Opettaminen tuntuu todella hyvältä.  Ja jännällä tavalla tuoreelta.

No niin. Noihin aikoihin - tuolla länsimaisen sivistyksen ideoiden alkuhämärän ajassa "eleli" Afrodite  kauneuden, rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatarVoin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että symbolisesti - postmoderni aika riisti häneltä hänen jumaluutensa ja samalla lukitsi hänet uhdohduksen syvään labyrinttiin. Lukoksi postmodernismi asetti ironian kahleet, joita Afroditen vilpittömyys ei enää kyennyt avaamaan. Kauneudesta tuli maanpakolainen. Ja siitä saakka on kauneus ollut aikamme suurin tabu.


Notes on Metamodernism nettijulkaisun haastattelussa valokuvaaja Dylan Hollingsworth puhuu universaalin ja yksilön välisestä suhteesta. Rakkaudesta ja suoraan vilpittömästi katsomisesta.


 Myös meta – käsite tulee Kreikasta;
Meta From Wikipedia, the free encyclopedia

Meta (from the Greek preposition and prefix meta- (μετά-) meaning "after", or "beyond") is a prefix used in English to indicate a concept which is an abstraction behind another concept, used to complete or add to the latter.

Koska metamoderni lainaa tuon meta - etuliitteen niin puretaanpa sitä hiukan. Esitän tässä eräitä väitteitä, jotka ovat avoimesti / vapaasti kommentoitavissa ja / tai kumottavissa - jos tarvetta ilmenee. Yleisesti voin kai sanoa, että Metamodernia on kaikki jossa on Metaa? Asioiden laajaa tarkastelua. Edes vähän. 

- Metamodernismi on uutta uteliaisuuden ideologiaa.
Metamodernismi ei heti lyö leimoja ilmiöihin - sen perusteella miltä ne vaikuttavat päältäpäin, vaan pyrkii näkemään ilmiöt myös meta-tasolta – mitä noiden ilmiöiden takana on? Vasta kun ymmärrämme asioiden syvemmän olemuksen teemme lopullisia johtopäätöksiä. Tai ainakin tähän pyritään. Usein käy nimittäin niin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Onkin paljon mielenkiintoisempaa ainakin koittaa ensin tutustua toisenlaisiin tapoihin olla ja hahmottaa maailmaa, kuin kulkea leimasin takataskussa.

- Etsivä asenne ja ”Crossover” - ajattelu.
Tähän liittyen tiedostamme, että oman todellisuutemme ulkopuolelle jää aina hyvin paljon sellaista, joka narratiivisen tarinan maailmassa olisi luonnollinen halveksunnan kohde. Siihen tutustuminen voi olla fiksua. Metamodernia on uteliaisuus, jossa korvaamme hylkivän ”mangnetismin” puoleensa vetävällä ”magnetismilla”. On tietysti asioita jotka ansaitsevatkin tulla hyljeksityiksi, kuten luonnosta piittaamaton talousliberalismi tai vaikkapa rasismi. Mutta, jotta voisimme ymmärtää paremmin näitäkin ilmiöitä ansaitsevat nekin tulla tarkastelluksi ilman ennakko-oletuksia.  

 - Ideoiden ”luonnonvalintaa”.
Metamodernisti uskoo ja luottaa hyvien ideoiden ”luonnonvalintaan”. Parhaat ja kestävimmät ideat kyllä pääsevät oikeuksiinsa, kunhan luomme riittävän monipuolisen keskusteluun ja vertailuun perustuvan alustan niiden tutkimiseksi. Hyvä keskustelukulttuuri toimii samalla edistyksellisenä ”suodattimena” erilaisille agendoille. Metamodernismi tarjoaa vastauksen; katsotaan metsä puilta. Ei hötkyilla vaan katsotaan rauhassa ja yhdessä keskustelemalla, sekä oikean tiedon varassa mikä olisi paras ratkaisu?  Esimerkkinä Ekomodernistinen - liike, joka toimii yhteistyössä energiasektorin kanssa ja välttää vastakkainasetteluja, toisin kuin perinteinen ympäristönsuojelu liike. Metamodernisti uskaltaa kysyä olennaisen; mikä olisi toimivin ratkaisu? Miten saavutamme sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja? Metamodernismi on uuden keskustelun liike,  jossa kunniotetaan jokaisen asiantuntemusta ja näkemyksiä aate tai puoluekannasta riippumatta. Ja mieluiten ilman ennakko-oletuksia.

- Uudenlainen ajattelun malli - liberalismi. 
Uudet haasteet vaativat uudenlaista ajattelua. Metamodernismi on tavallaan liberalismin lapsi, jolla on kehittyneempi kyky tarkkailla asioita syvällisemmin ja laajemmin - ja hakea dialogin kautta uutta synteesin ideaa. Eli avoimen dialogin kautta voimme löytää uuden universaalimman tavan tehdä politiikkaa ja rakentaa yhteiskuntaa kestävin argumentein. Nähdään metsä puilta. Lisäksi edellytetään kykyä avautua myös vastakohtien näkemiseen osana kokonaisuuksia. Juuri vastakohdat synnyttävät uutta. Olla tietoisempi asoiden taustoista ja klassisesta teesi - synteesi - antiteesi rakenteesta. Näin samme jo lähtökohtaisesti aivan eritasoisia keinoja käsitellä todellisia ongelmia, kuin perinteinen osatotuuksien politiikka. Vältytään siltä, että kirjoitamme taas kerran uuden narratiivin ihmiskunnan historiaan – tarinan joka ei johda mihinkään. Metamodernismi on siis tavallaan heräämistä näiden narratiivien ylittävään ajatteluun. Asioiden moniulotteisiin kokonaisuuksiin - jossa esimerkiksi tiede ja taide voivat toimia yhteistyössä. Näin voimme rehellisesti sanoa, että ollaan lähempänä totuutta. Tulevaisuuden haasteet ovatkin niin megalomaanisia ja monisyisiä, ettemme pärjää ilman tällaista uudenlaista Crossover – ajattelua. Monimutkaisista syy - ja seuraussuhteista koostuvat tulevaisuuden haasteet ovat tässä ajassa siis itse synnyttämässä keinoja – ja megatrendejä ratkaista näitä ongelmia. Metamodernismin voi nähdä yhtenä tällaisena politiikan ja ongelmanratkaisun työvälineenä. 

- Realistiset reunaehdot ja pragmatismi. 
Kuitenkaan unohtamatta konkreettisen tekemisen ja sellaisten rakentavien tarinoiden tasoa - jolla asiat ihan oikeasti manifestoituvat tässä maailmassa.

- Metamodernismi ja kauneus. 
Palataan vielä taiteeseen. Mieleen tulee Dostojevskin mystiset sanat ”kauneus pelastaa maailman”. Kun avaamme kauneuden "tyrmän" niin se sattuu. Sattuu sieluun ja sattuu syvästi. Sillä silloin kuulemme taas Jumalten äänet. Uskallammeko?