sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Meta-ajattelun malli ja ääri ilmiöt



Meta-ajattelu kuulostaa äkkiseltään joltain monimutkaiselta ja ylevältä, mutta haluan tässä tekstissä osoittaa, että asia on aivan päinvastoin. Yksinkertainen fakta on se, että meta-ajattelussa katsotaan enemmän mistä asiat johtuvat, kuin sitä miltä ne vaikuttavat. Meta-ajattelussa katsotaan ilmiöiden taakse, mistä joku asia tai ilmiö kumpuaa? Nähdään metsä puilta. Meta-ajattelussa voimme löytää uusia näkökulmia, joiden avulla näemme ilmiöiden ja päivänpolttavien tapahtumien takana vaikuttavia voimia ja rakenteita. Yleensä mikä tahansa mahdottomaltakin vaikuttava ongelma alkaa ratketa kuin lähes itsestään kun siirrymme pois ilmiön tarkastelun tasolta ja alamme katsoa ilmiötä kokonaisuuden näkökulmasta. Meta-ajattelussa katsotaan riittävästi syy-ja seuraus suhdetta yhtäaikaisesti. Tai ainakin tiedetään riittävästi asian taustoista. Tämän pohjalta voidaan luoda aikajana tai jatkumo, joka käsittää asian taustat, vaiheet, sekä nykytilanteen. Aikajana-jatkumo antaa monta käyttökelpoista ajattelun työkalua tutkia ja työstää ongelmaa siten, että ratkaisu lopulta löytyy. Tämä sama kaava ja periaate toimii hyvin niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Voin ottaa tähän esimerkkejä omasta elämästä -ja samoin laajemmista ajankohtaisista aiheista. 

Otetaan ensin triviaali tilanne jossa on jalka kipeänä. Äkkiseltään voi tuntua siltä, että no niin nyt on päivä pilalla ja tekee mieli etsiä syyllisiä tilanteeseen itsestä tai muista. Miksi meninkään ajamaan kilpaa niiden kilpafillaristien kanssa silloin yöllä kännissä? Hei sehän johtuikin siitä erosta. No se taas johtui niistä sen ja sen sukuhaaran geeneistä jne. Sitten kun istun alas ja vähän hengähdän, niin voin huomata, että asiat voisivat olla sata kertaa huonomminkin;
1; minulla voisi olla vaikka jalka poikki tai joku parantumaton jalkavaiva. 
2; kipu suurella todennäköisyydellä paranee pitkällä aikavälillä. 
3; voin alkaa miettiä mitä hyvää siitä seuraa? 
Esimerkiksi voin kirjoittaa blogia tai kirjaa, nyt kun kerta on yksi tekemisen vaihtoehto karsittu pois. Lenkille lähteminen tai vastaava ei nyt onnistu. Olen siirtänyt huomion ongelmasta erilaisiin ratkaisuihin ja jopa tilanteen hyviin puoliin. Olen siirtänyt ajatteluni perspektiivin laajemmaksi, ja alkanut juurikin nähdä metsän puilta.   

Aina kun saamme yhteyden yksittäisen ongelman sijasta kokonaisuuden kenttään, niin alamme nähdä asian riittävän pragmaattisesti. Tämä pragmaattisuus antaa myös eväät tai työkalut kyseisen ongelman ratkaisuun.  

Otetaan vaikka kaikista kuumottavin kuviteltavissa oleva aihe ja katsotaan mitä meta-ajattelu sille tekee? Ääri islam. Heti alkaa keho tuottaa adrenaliiniä, joka sotkee selkeää ajattelua. Tekee ehkä mieli mennä ja purkaa jännitys johonkin keskustelulankaan netissä tai vastaavaa? No, eipä kuinkaan. Istun taas alas ja rauhoitun. Ok, lähdetään taas taustoista. Wikipedian mukaan maailmassa on 6.9 biljoonaa uskovaista ja 3,5 biljoonaa jalkapallo fania. Eli huomaan, että jos ainoa kosketuspinta uskontoihin olisi ääri islam tai vastaava, (median luoma harha pitkälti), niin se on sama jos ei tietäisi jalkapallosta mitään ja näkisi koko genren vain jalkapallohuliganismista uutisoinnin kautta. Eipä tulisi kovin realistinen kuva uskonnoista noilla eväillä? Nyt on uskonto kortti pelattu pois. Uskonnon ääri ilmiöt eivät johdu ainakaan muista uskonnoista yleisellä tasolla. Siten alan ehkä muistella pragmaattisia kohtaamisia, ja huomaan (taas kerran), että ihmisinä he olivat kyllä ihan mukavia. En siis voi suoraan vetää yhteen tunnekuohuani ja kyseistä ihmisryhmää. Pois pelattu sekin kortti. Ehkäpä pitäydyn nyt vaan länsimaisessa yksilön vastuu ajatuksessa. Näillä mennään. Sitten voin ajatella kyseistä ilmiötä vielä yhtä pykälää laajemmin megatrendien tasolla. OK nyt alkaa kuumeta. Ihmiskunta ja pääasiassa länsimaat ovat päästäneet ilmakehään 375 miljardia tonnia hiilidioksidia. Länsimaisen hyvinvoinnin saavuttamisen hintana ilmakehä on ollut pitkälti siis kaatopaikkana, jonka seurauksena on tullut sään ääri-ilmiöitä ja kuivuutta noihin maihin, mikä on lisännyt konflikteja ja ääri ajattelua.   

No niin nyt alan päästä jyvälle. Ehkä meillä on kuin onkin syy-seuraus suhde noihin ääri uskonnollisiin ilmiöihin? Meillä on kuin onkin osamme tässä palapelissä. Olisiko aika alkaa nähdä asiat kokonaisuuden mittakaavassa? ”Sivistyksemme” ja kulttuurimme on rakennettu pitkälti luonnon kustannuksella. Nämä ilmiöt voivat hyvinkin olla ainakin osittain meidän itsemme aiheuttamia? Ja vaikka niin ei olisikaan niin en voi enää ajatella, että me olemme hyviksiä ja he pahiksia. Meillä on ollut vallalla hierarkkinen maailmankuva, jossa luonto on nähty ihmiseen nähden toisarvoisena hyödykkeenä. Raamatusta löytyy tästä hyvää tarkoittava kohta; Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. 1. Moos. 2: 15. Tässä sanotaan selkeästi, että ihmisen tehtävä on varjella luontoa. 
Ja sitten on olemassa pahaenteinen kohta; luomiskertomus,  jossa Jumala on ihmisen yläpuolella ja luonto annetaan palvelemaan ihmistä. Voi siis hyvällä "omallatunnolla" sanoa, että luonnon toisarvoisuus, ajatuksena tulee vanhasta testamentista. Ja vaikka siitä on yritetty pyristellä pois nyky teologiassa, ei siinä olla onnistuttu. Tässä ajassa korostuu nyt se, että tämä ajatus hierarkioista on tullut näiden kriisien kautta päätepisteeseen. Meille on valittavana kaksi mahdollisuutta, joko muuttaa ajattelua tässä suhteessa perusteellisesti ja ryhtyä yhteistyöhön luonnon kanssa, ja samalla lopettaa luonnon näkeminen itseisarvona. Tai jatkaa samalla tiellä kohti kriisiytyvää maailmaa. Muutos lähtee meistä. Minä olen nyt valinnut toimia rakentavasti ja pragmaattisesti suhteessa tähän kyseiseen ilmiöön. Mitä muuta voin tehdä?