perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulun onni

Joulunviettoa residenssissä Arenys de Mar.issa Kataloniassa. Nähdään ja kuullaan vuonna 2018!





Olen tänä vuonna puhunut paljon meta.sta. Minulle se on ollut käytännössä etäisyyttä tarinoista. Omastanikin. Tarinoita todellakin tarvitaan, mutta emme saisi koskaan unohtaa, että kaikki tarinat ovat pohjimmiltaan vain leikkiä. Jos alamme uskomaan liikaa tarinoihin, niin ne ottavat vallan ja alkavat ohjailla elämäämme. Voit tietty keksiä hyviä ja hauskoja tarinoita - ja alkaa sitten elää niitä todeksi. Eniveis - minusta on alkanut tuntumaan siltä, että onni on jotain sellaista kuin juuri tuota leikillistä etäisyyttä kaikista käsikirjoituksista, mitä elämä, toiset ihmiset ja heidän odotuksensa meille asettavat. Onni on jotain sellaista kuin tilaa - avaruutta - luontoyhteyttä - metaa, jossa voin luoda ja leikkiä ja taiteilla. Toisaalta onnessa on se vakavakin puoli. Onni on nimittäin (minulle) myös putoamista omien kipeiden puolieni läpi - totaalisesti kaiken; tunteet, halut, kaipaukseni  hyväksyen. Onni syntyy kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on. Jos on syntyäkseen. Tai ainakin siten onni voi syntyä. Onni on myös sitoutumista. Siihen liittyy paljon. Salaisuuksia.

Tunnelmoin tällaisen tekstin eilen junassa matkalla Gironaan. 

Siitä on jo niin kauan. Aikakausi jolloin tunteet jäivät sisälleni, kun olisin nielaissut suuren rantapallon. Jäin kaipaamaan sinun kosketustasi. Syliä. Muutuit myytiksi jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Van sydän tiesi, että sinut voi edes löytää. Onneksi löysin tämän turkoosinharmaan meren. Sen parantavat sävyt, jotka hyväilevät hiekkaa. Jokainen aalto koskettaa rantaa hieman eri tavalla, ja kuulen kuinka ne kuiskailevat tuhansilla eri kielillä "rakastan sinua maa". Värjäsin jopa takkini turkoosinharmaaksi etten unohtaisi, kuinka meri rakastaa näitä laavakivikallioita, aallonmurtajia, satamia ja pengerrettyjä vesihöyryisiä rantabulevardeja. Rannikot odottavat avoimina ja ottavat aaltojen hyväilyt vastaan kiitollisina elämänvoimasta. Olen jo juurtunut tänne calamarin ja halvan valkoviinin makuiseen arkeeni. Matkustan junalla halki keskiaikaisten pikkukylien kohti jouluvaloin koristeltua jokikaupunkia. Itken jokaisen kylän kohdalla, kun muistan teitä rakkaat tyypit. Matkaseuralaiseni. Tämä matka tosiaan nostaa esiin muistoja. Kipeä iskä. Pikkuhiljaa minäkin paranen. Putoan läpi kaikkien tunteitteni ja sumujeni ja -  äkkiä rantapallo poksahtaa. Ilma väreilee ja kaikki muuttuu ihmeen kauniiksi. Laulut, sävelet, maalaukset ja ihmeelliset tarinat täyttävän virtaavan ilman. Ajattomuus läpäisee kaikki hetket. 






Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Metamodernismi on uutta uteliaisuuden ideologiaa

Kiitos Liljalle zine ehdotuksesta! Sain taas aihetta hioa ajatuksiani.

Lähdetään liikkeelle antiikin Kreikasta, mistä meta käsite on peräisin. Opetan nimittäin parhaillaan klassista maalausta ja käymme läpi antiikin Kreikan klassismia 600 - 200 luvuilta ennen ajanlaskumme alkua. Opettaminen tuntuu todella hyvältä.  Ja jännällä tavalla tuoreelta.

No niin. Noihin aikoihin - tuolla länsimaisen sivistyksen ideoiden alkuhämärän ajassa "eleli" Afrodite  kauneuden, rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatarVoin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että symbolisesti - postmoderni aika riisti häneltä hänen jumaluutensa ja samalla lukitsi hänet uhdohduksen syvään labyrinttiin. Lukoksi postmodernismi asetti ironian kahleet, joita Afroditen vilpittömyys ei enää kyennyt avaamaan. Kauneudesta tuli maanpakolainen. Ja siitä saakka on kauneus ollut aikamme suurin tabu.


Notes on Metamodernism nettijulkaisun haastattelussa valokuvaaja Dylan Hollingsworth puhuu universaalin ja yksilön välisestä suhteesta. Rakkaudesta ja suoraan vilpittömästi katsomisesta.


 Myös meta – käsite tulee Kreikasta;
Meta From Wikipedia, the free encyclopedia

Meta (from the Greek preposition and prefix meta- (μετά-) meaning "after", or "beyond") is a prefix used in English to indicate a concept which is an abstraction behind another concept, used to complete or add to the latter.

Koska metamoderni lainaa tuon meta - etuliitteen niin puretaanpa sitä hiukan. Esitän tässä eräitä väitteitä, jotka ovat avoimesti / vapaasti kommentoitavissa ja / tai kumottavissa - jos tarvetta ilmenee. Yleisesti voin kai sanoa, että Metamodernia on kaikki jossa on Metaa? Asioiden laajaa tarkastelua. Edes vähän. 

- Metamodernismi on uutta uteliaisuuden ideologiaa.
Metamodernismi ei heti lyö leimoja ilmiöihin - sen perusteella miltä ne vaikuttavat päältäpäin, vaan pyrkii näkemään ilmiöt myös meta-tasolta – mitä noiden ilmiöiden takana on? Vasta kun ymmärrämme asioiden syvemmän olemuksen teemme lopullisia johtopäätöksiä. Tai ainakin tähän pyritään. Usein käy nimittäin niin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Onkin paljon mielenkiintoisempaa ainakin koittaa ensin tutustua toisenlaisiin tapoihin olla ja hahmottaa maailmaa, kuin kulkea leimasin takataskussa.

- Etsivä asenne ja ”Crossover” - ajattelu.
Tähän liittyen tiedostamme, että oman todellisuutemme ulkopuolelle jää aina hyvin paljon sellaista, joka narratiivisen tarinan maailmassa olisi luonnollinen halveksunnan kohde. Siihen tutustuminen voi olla fiksua. Metamodernia on uteliaisuus, jossa korvaamme hylkivän ”mangnetismin” puoleensa vetävällä ”magnetismilla”. On tietysti asioita jotka ansaitsevatkin tulla hyljeksityiksi, kuten luonnosta piittaamaton talousliberalismi tai vaikkapa rasismi. Mutta, jotta voisimme ymmärtää paremmin näitäkin ilmiöitä ansaitsevat nekin tulla tarkastelluksi ilman ennakko-oletuksia.  

 - Ideoiden ”luonnonvalintaa”.
Metamodernisti uskoo ja luottaa hyvien ideoiden ”luonnonvalintaan”. Parhaat ja kestävimmät ideat kyllä pääsevät oikeuksiinsa, kunhan luomme riittävän monipuolisen keskusteluun ja vertailuun perustuvan alustan niiden tutkimiseksi. Hyvä keskustelukulttuuri toimii samalla edistyksellisenä ”suodattimena” erilaisille agendoille. Metamodernismi tarjoaa vastauksen; katsotaan metsä puilta. Ei hötkyilla vaan katsotaan rauhassa ja yhdessä keskustelemalla, sekä oikean tiedon varassa mikä olisi paras ratkaisu?  Esimerkkinä Ekomodernistinen - liike, joka toimii yhteistyössä energiasektorin kanssa ja välttää vastakkainasetteluja, toisin kuin perinteinen ympäristönsuojelu liike. Metamodernisti uskaltaa kysyä olennaisen; mikä olisi toimivin ratkaisu? Miten saavutamme sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja? Metamodernismi on uuden keskustelun liike,  jossa kunniotetaan jokaisen asiantuntemusta ja näkemyksiä aate tai puoluekannasta riippumatta. Ja mieluiten ilman ennakko-oletuksia.

- Uudenlainen ajattelun malli - liberalismi. 
Uudet haasteet vaativat uudenlaista ajattelua. Metamodernismi on tavallaan liberalismin lapsi, jolla on kehittyneempi kyky tarkkailla asioita syvällisemmin ja laajemmin - ja hakea dialogin kautta uutta synteesin ideaa. Eli avoimen dialogin kautta voimme löytää uuden universaalimman tavan tehdä politiikkaa ja rakentaa yhteiskuntaa kestävin argumentein. Nähdään metsä puilta. Lisäksi edellytetään kykyä avautua myös vastakohtien näkemiseen osana kokonaisuuksia. Juuri vastakohdat synnyttävät uutta. Olla tietoisempi asoiden taustoista ja klassisesta teesi - synteesi - antiteesi rakenteesta. Näin samme jo lähtökohtaisesti aivan eritasoisia keinoja käsitellä todellisia ongelmia, kuin perinteinen osatotuuksien politiikka. Vältytään siltä, että kirjoitamme taas kerran uuden narratiivin ihmiskunnan historiaan – tarinan joka ei johda mihinkään. Metamodernismi on siis tavallaan heräämistä näiden narratiivien ylittävään ajatteluun. Asioiden moniulotteisiin kokonaisuuksiin - jossa esimerkiksi tiede ja taide voivat toimia yhteistyössä. Näin voimme rehellisesti sanoa, että ollaan lähempänä totuutta. Tulevaisuuden haasteet ovatkin niin megalomaanisia ja monisyisiä, ettemme pärjää ilman tällaista uudenlaista Crossover – ajattelua. Monimutkaisista syy - ja seuraussuhteista koostuvat tulevaisuuden haasteet ovat tässä ajassa siis itse synnyttämässä keinoja – ja megatrendejä ratkaista näitä ongelmia. Metamodernismin voi nähdä yhtenä tällaisena politiikan ja ongelmanratkaisun työvälineenä. 

- Realistiset reunaehdot ja pragmatismi. 
Kuitenkaan unohtamatta konkreettisen tekemisen ja sellaisten rakentavien tarinoiden tasoa - jolla asiat ihan oikeasti manifestoituvat tässä maailmassa.

- Metamodernismi ja kauneus. 
Palataan vielä taiteeseen. Mieleen tulee Dostojevskin mystiset sanat ”kauneus pelastaa maailman”. Kun avaamme kauneuden "tyrmän" niin se sattuu. Sattuu sieluun ja sattuu syvästi. Sillä silloin kuulemme taas Jumalten äänet. Uskallammeko?

perjantai 25. elokuuta 2017

Opettamisesta ja luovuudesta


Mikko Juhani Kirjavainen

Taiteen ja luovuuden opettaminen on autenttisuuden muistamista 

Sain työnantajalta miellyttävän KIKY - tehtävän kirjoittaa blogikirjoitus omalta ainealueelta. Sopii erittäin mainiosti. Kirjoitan jatkuvasti tätä blogia joka tapauksessa ja tykkään muutenkin kirjoittamisesta. Kerron ensin hiukan itsestäni. Mitä teen? Sitten kerron siitä mitä opetan ja miten?



                                                   
                                                         Opetusta 2017


Olen taiteen maisteri, valmistunut Kuvataideakatemiasta 1995. Tällä hetkellä opetan öljyvärimaalauksen mestarikurssia Helsingin taiteilijaseuran koulussa Kaapelilla. Akvarellia ja öljy- ja akryylitekniikoita Vantaan aikuisopistossa, sekä Omniassa - Espoon työväenopistossa. Lisäksi olen erikoistunut Maalaa isosti - lyhytkursseihin, joita minulla on useissa pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa. Uusin aluevaltaukseni on Värit haltuun - kurssi Suomenlinnassa Helsingin kesäyliopiston tarjoamana kurssina. Opettamisen sivussa teen myös omaa taidettani. Olen pitänyt useita yksityisnäyttelyjä, sekä osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Seuraava yksityisnäytelyni on perinteekkäässä Bulevardin Taidesalongissa. Tarkka aika varmistuu syksyllä 2017.


                                                                          
                                                                                  
                                                                    
                                                                                        Mikko Kirjavainen - Time Lapse 
                                                                                   Mixed Media 110cm x 120cm 2017           


Kuvataiteen tekemisen lisäksi kirjoitan novelleja. Parhaillaan on tulollaan kaksi kirjaa valmiiksi kirjoiksi asti. Näiden lisäksi kirjoitan Dream Up Your Innovation kirjaa työelämän tarpeisiin, jossa esittelen metodeja miten taiteellista luovuutta voi hyödyntää innovaatioprosessissa? Olen valmistunut yrittäjäksi Aalto Yliopistosta 2010. Valmennan tarvittaessa myös yrityksiä. Valmennuksissa tarjoan taiteen työkaluja luovuuden ja innovaatioprosessin tehostamiseksi. Tästä minulla on perusteilla toiminimi: Dream State Innovation.



Luovuuden työkalut työelämän käyttöön 



Ja jottei luovuus loppuisi ihan kesken, niin olen myös Sing Songwriter Mikkelsson. Teen siis myös musiikkia - jota esitän pienimuotoisilla keikoilla. Lisäksi olen yhdistysaktiivi ja puheenjohtaja Arenys de Mar seurassa. Pyöritämme muusikko - ja taiteilijakollegoiden kanssa taiteilijaresidenssiä Barcelonan läheisyydessä. Residenssiä voi hakea ammatitaiteilijat, muusikot ja kirjailijat, sekä muut kulttuurialan ammattilaiset.

                                                                 Arenys de Mar - Katalonia




Maalauksen opettaminen on minusta äärimmäisen kiehtovaa. Voin kai täysin rehellisesti sanoa, että rakastan työtäni. (Saako tällaista sanoa?) No tottakai saa.
On aina yhtä kiehtovaa nähdä kuinka oppilas uppoutuu johonkin omaan prosessiin ja parhaimmillaan löytää sen autenttisen tekemisen ilon omasta luovuudestaan. Koen, että taiteessa me teemme sisäisiä matkoja omista tarpeista käsin. Jollekin prosessi voi olla oppimisen paikka. Toiselle kokeilemisen ja rajojen rikkomisen paikka. Kolmannelle itsensä reflektoimisen ja itsetuntemuksen matka. Jotain yllättävää löytyy aina ja takuulla. Tai sitten vain opiskelemme tekniikoita, värioppia ja katsomme lukemattomia esimerkkejä taiteen upporikkaasta historiasta. (Käytän paljon kuvallisia esimerkkejä). Itselleni opettaminen tuottaa koko ajan uusia näköaloja ja opin jatkuvasti lisää omalta ainealueeltani. Kulttuurihistoriaa - historiallisia ajanjaksoja sekä niiden vuorovaikutusta. Jännittäviä värikaavoja, taidesuuntauksia, erilaisia tapoja jäsentää, nähdä ja käsittää todellisuutta. Taiteessa näyttäytyy koko ihmisenä olemisen potentiaali. Mikä voisi olla kiehtovampaa?


 
 Maalaa isosti 2017 Espoon työväenopisto 

Syvällisemmin taiteen opettaminen sisältää poisoppimisen kaavamaisesta ajattelusta. Monilla on varsinkin kurssin alussa varsin korkea itsekritiikki, joka bloggaa luovuutta hyvin tehokkaasti. On tutkittu, että ihminen on luovimmillaan 3 - 4 vuotiaana. Sen jälkeen alkaa kielellinen oppiminen ja pian suora puhtaaseen havaintoon perustuva hahmottaminen muuttuu tarhassa ja koulussa ensin symbolitason hahmottamiseksi. Ja siitä mekanistiseksi yksityskohtien hahmottamiseksi. Kouluajan lopputuloksena ihminen on vähiten luova noin 20 - vuotiaana. Olen monesti vitsaillut oppilailleni, että näin aikuisena, meidän täytyy käydä kaikki taidekorkeakoulut ja muut tullaksemme takaisin 3 - vuotiaan tasolle. Näin se on. Taiteen ja luovuuden opettaminen on autenttisuuden muistamista. Ja mikä ilo siitä seuraakaan kun alamme muistaa omaa autenttisuutta. Olen joskus ihmetellyt sitä, että mikä ihmisiä oikein vetää näille kursseille? Vastaus on juuri tuo autenttisuus. On upeaa kun oma luovuus alkaa jälleen virrata. Sitä tunnetta kannattaa ehdottomasti tavoitella. Lisäksi on hienoa nähdä kun oppilas oppii maalaamaan näköistä - tai impressionistista "tunne edellä" maalausta. Maalauksella on valtava historia - ja maalatessa olemme hetkessä osa kollektiivistä historiaamme. Oma uniikki kädenjälkemme sulautuu osaksi koko ihmiskunnan tarinaa. Sekin on yksi taideopetuksen hienoista puolista. No entäs ne huonot puolet? Myönnän, että joskus värien kanssa läträäminen (sotkeminen) ei ole mukavaa. Varsinkin jos ei halua tahroja vaatteisiin. Sitten aivan vasta-alkajia on joskus aika vaikea opastaa, toisaalta monet osaavat yllättää - ja olen nähnyt lukemattomia kertoja kun vasta-alkaja löytää itsestään uskomattomia lahjoja. Opetusten hajanaisuus on myös rasite. Olisi tietysti parempi jos olisi pidempiä päiviä ja sitten välipäiviä - jolloin voi keskittyä omaan tekemiseen. Muuten ei ole valittamista. Palkkaus tietysti, mutta se lienee sama ikuisuuskysymys kaikissa opetustöissä. Tietysti toivoen parannuksia.

Tässä vielä lainaus tuosta Roadmap luovuuteen kirjasta - jossa olen hahmottanut kolme erilaista tapaa tehdä taidetta tai innovoida. Taidettahan voi tottakai syntyä lukemattomilla eri tavoilla, mutta käydään vielä läpi yleisimmät laadut. Nämä esimerkit tulevat maalaustaiteesta, mutta ne sopivat erinomaisesti myös moneen muuhunkin luovaan työhön.


Luovan prosessin tyypit - mikä tyyppi sinä olet näistä esimerkeistä?

1. Talon rakentaminen. Taloa rakentaessa täytyy ensin tehdä piirustukset. Sitten huolehtia, että kaikki käytännön asiat ovat linjassa suunnitelmien kanssa. Tällaista systemaattista luovuutta on ollut perinteisesti klassisessa taiteessa maalauksesta musiikkiin ja oopperaan. Tällainen luovuus on lähellä korkealaatuista käsityöläisyyttä. Maalaustaiteessa tätä järjestelmällisyyttä edustaa kerrosmaalaus, jossa tehdään ensin huolellinen pohjatyö ja luonnostelu. Sen jälkeen alamme tehdä ohuita kerroksia joiden täytyy kuivaa aina välillä. Pikkuhiljaa, kuten taloa rakentaessa näistä eri ohuiden ja paksumpien maalikerroksien työvaiheista kasvaa taideteos. Tällaista luovuutta voi oppia kärsivällisellä harjoittelulla ja toistolla mestari - oppipoika perinteen mukaisesti. Taloa rakentaessa huomio keskittyy itse prosessiin. On oltava oikeat välineet, aika, paikka ja hyvä tekninen valmius.


Albert Edelfelt - Kaukolan harju auringonlaskun aikaan - öljy - 1889 


2. Heittäytyminen. Jossain kohdassa omaa luovaa prosessia tulee hetki kun tekijä haluaa  luonnostaan päästä eroon kaikista säännöistä ja ennakkokäsityksistä. Se on hetki kun luovuus nousee lentoon. Kitaristi huomaa, kuinka sormet menevät menojaan otelaudalla. Maalari huomaa, että keho tekee siveltimenliikkeet itsestään. Tanssija unohtaa itsensä tanssin pyörteisiin. Poikani rakastaa leegoilla rakentelemista. On äärettömän hauskaa seurata kun poika rakentaa niin keskittyneesti, melkein kuin transsissa. Poika ei osaa pelätä lainkaan epäonnistumista. Yleensä tarvitaan lukematon määrä toistoja kunnes pääsee tähän tilaan. Mutta kas! Lapsi osaa luonnostaan heittäytyä. Hän oppii leikin kautta. On olemassa Indie artisteja, jotka oppivat kaiken tekemällä ja voivat saavuttaa samanlaisen mestaruuden kuin mikä tahansa klassinen taiteilija tekemällä. Kutsun tällaista luovuutta ”tunne edellä luovuudeksi”. Taiteessa pätee yleensä sääntö, kun menee tunne edellä - niin syntyy hyvää jälkeä. Toisaalta paradoksaalisesti heittäytymisessä tarvitaan myös aimo annos harkintaa. Hyvä ystäväni Mikko Sillfors on loistava basisti, joka osaa soittaa biisit aina intuitiolla. Basso jos mikä on instrumentti missä tarvitaan ”valoa nopeampaa”kehon koordinaatiota.


                                                          
Marjatta Tapiola Jupiter ja Kallisto Caesar van Everdingenin mukaan, 2017
Oil and tempera on canvas
200 x 250 cm / 78.7 x 98.4 inches


3. Rajaaminen. Kolmas luovuuden laji tulee vahvasti esille nykytaiteessa, esimerkiksi käsitetaiteessa. Sen juuret ovat minimalismissa, abstraktissa ja itämaisessa taiteessa. Siinä tekijä on etäyttänyt itsensä kuvattavasta asiasta tai objektista ja ottanut käyttöönsä filosofiasta tutun ikiaikaisen työkalun; metatason. Ajatellaan, että haluamme kuvata jostain asiasta kaikkein oleellisimman? Alamme karsia pois epäoleellisuuksia. Joskus jäljelle jää enää pelkkä muoto tai väri. Joskus pääsemme tasolle, missä vain yksi sana kuvaa kyseisen asian parhaiten. Silloin olemme tiivistäneet asiat käsitteiksi, väreiksi, muodoiksi tai joksikin kokonaan uutta luovaksi teokseksi. Kun vielä lisäämme tähän intuitiivisen kokeilemisen ja uusien yllättävien asioiden yhdistelyn, niin olemme päässeet aika lähelle nykytaiteen tekemisen ”kaavaa”.

 Gerhard Richter  - Abstract Painting 780-1

Kun olen saanut selville mikä "instrumentti" sopii sinulle parhaiten - voin alkaa opettaa tekniikkaa. On aivan turhaa opettaa "sähköbasson" soittoa "pikkolohuilistille". Siksi olen kehittänyt tämän systeemin - jossa löydämme oman luontevan tapamme luovaan työskentelyyn. Olen huomannut, että toiset meistä ovat talonrakentajia ja toiset tunne edellä - ihmisiä. Kolmannet ovat hyviä etäyttämään ja tykkäävät hahmottaa kokonaisuuksia. 

Tässä oli ajatuksiani opettamisesta ja luovuudesta.
Nähdään kursseilla!

T.Mikko