sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kiintymyssuhde ihmisyyden ytimessä


Kuulkaas nyt näyttää vahvasti siltä, että kiintymyssuhteet ovat ihmisyyden ytimessä. No tämä on tietty monille päivänselvää, mutta on meitä joille tämä on isokin oivallus. Me olemme tottuneet hahmottamaan asiat laajasti. Elämään abstrakteimmilla tasoilla, esimerkkinä rakkaus ideaalit tai henkisyys seksuaalisuus akselilla, jotka puolestaan ovat luomisen ja taiteen perusvoimia. Kiintymyssuhteiden ytimessähän on äiti lapsi suhde ja varhaiset vauva & lapsuus ajan tunteet ja tietysti muut tärkeät läheiset suhteet. Kiintymyssuhteiden perusta ja sitä kautta sosiaalisen verkostoitumisen edellytykset luodaan jo ihan varhaislapsuudessa. Teorian mukaan perus pelkomme synnyttää persoonallisuuden siemenen ja kiintymyssuhde alustaa persoonallisuuden kovalevyn tietyllä ”ohjelmalla”. Tukevan kiintymyssuhde perustan omaavat voivat emotionaalisesti lähtökohtaisesti varmaan hyvin ja sitä kautta hyvin myös sosiaalisesti. Luonnollisesti kaikki hakeutuvat aina hyvinvoivien seuraan, koska tunteet tarttuvat. Asiat alkaa virrata mukavasti kun on emotionaalista "valuuttaa”. On mahdollisuuksia menestyä ja valita sopiva puoliso, samanlaisesta vahvasta kiintymyssuhde taustasta.



Vastaavasti ne joilla ei ole niin paljon emotionaalista valuuttaa, joutuvat kollektiivisella alitajuisella "ranking" listalla tyytymään saman kiintymyssuhde tason kumppaniin. Heikomman  kiintymyssuhde tason ihmiset luovat erilaisia yhteisöjä ja alakulttuureja, joissa voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja turvaa samankaltaisten seurassa. Monet ulkoistavat kiintymyksensä johonkin idoliin tai guruun. Henkisen kasvun piireissä taitaa liikkua aikas paljon näistä taustoista olevia? Ja tosi mukavia ihmisiä ei siinä mitään. Sanon tämän tietty jätti isolla rakkaudella, mutta rehellisesti ja puhtaan havainnon kautta, jota olen nähnyt tämän kulttuurin sisällä. Hippi ja taiteilija ovat Dreamer arkkityyppiä. Tarvitaankin Warrior eli soturi, joka raivaa esteet ja uskaltaa kohdata persoonallisuuden ydinpelot silmästä silmään. Kauhean Medusan ja sen alitajuiset hirviöt. Sankari Perseus pelastaa ihanan kukkean Dianan ja komea Ex Dreamer -sankarimme saavuttaa täyttymyksensä. Näin haaveilija muuttuu viettelijäksi. Sisäisestä introvertti haaveilijasta kuoriutuu sankari ja hän nousee kollektiiviselle tasolle. Hänestä tulee suuntaa näyttävä tähti. Vaikkapa David Bowie esimerkkinä. 




Maailman sivu on ollut  johtajia ja suurmiehiä ja naisia, taiteilijoita, tiedemiehiä ja poliitikkoja, joilla on haastava kiintymyssuhde tausta. Heillä tämä kuvio toimii egon saavutusten pönkittäjänä ja tämä tietysti hyödyttää usein myös yhteisöä. Ponnistelu johtaa johonkin suureen oivallukseen, elämää suurempaan teokseen tai keksintöön. Esimerkkinä Steve Jobs, traumaattinen syyrialaisen isän adoptiolapsi & super nero. Toisessa ääripäässä vaikkapa rouva Hitler, joka synnytti kuusi lasta, joista kolme kuoli vauvana ja yksi viisi vuotiaana, kunnes hän itse kuoli rintasyöpään poikansa ollessa 18v. Siitä poika sitä sitten maailmaa johtamaan, että ottia tuota melkoisella emootio valuutalla mentiin.. well U got the point. 

Toiset tekevät kiintymyssuhteesta tai sen puutteesta uskonnon. Hyvä kysymys kuuluukin, onko kiintymyssuhde kuvio oikeasti uskontojen psykologinen perusta? Kun traumat katoavat voiko uskonnon muotoihin ja rituaaleihin kahlitsema luovuus vapautua? Voiko esille päästä oikea henkisyys ja luovuus? Oman kokemukseni mukaan kaikki palaa psykologisiin ja kehollisiin varhaisiin juttuihin, ja sitä kautta & nämä läpikäymällä, voi syvissä alitajuisissa kerroksissa avautua kokonaan uusi elämän sykli. Ei ole enää rajoitteita vaan aitoa sisäistä vapautta ja hyväksymistä. Ei uskoa, mutta sisäistä rohkeutta ja varmuutta. Ei dogmeja tai menetelmiä, mutta luovuutta ja intuitiivistä tietoa siitä miten olla ja toimia nyky-hetkessä. Ei ole edes henkisyyttä, vaan normaalia ja hyvää elämää. Vapaus ja antautuminen. Ja terve inhimillisten puutteiden ja vikojen hyväksyminen itsessä ja muissa.

Peilaan tällä kirjoituksella tietysti omaa kiintymyssuhde taustaani. Sitä kuinka olen työntänyt pois minulle rakkaita ihmisiä. Ja vaikka olen tuntenut vahvaa kehollista intohimoa, niin en ole aina läheskään löytänyt vastakaikua jota olisin toivonut. Rakkaussuhteet ovat päättyneet, vaikka potkua, rakkautta ja halua läheisyyteen riittää. Olen kai valinnut olla yksin, mutta miksi? Jotta jokin sisällä korjautuisi? Tarvitaanko lähes loputtomasti aikaa, yksinäisyyttä, luovuutta, keveyttä ja systemaattista harjoitusta, että sisäinen lapsi paranee? Voi se parantua. Säännöllisellä työstämisellä tullaan terveemmäksi, eheämmäksi, keveämmäksi ja virtaavimmaksi. Kiintymyssuhde traumaa ei voi parantaa sillä tasolla kun se on luotu.  Mutta voimme pudota tunteiden läpi ilman pelkoa. Tai jos pelkoa nousee saa se nousta vapaasti. Tämä on ollut tie vapauteen käytännön tasolla ja psykologisesti. Voin olla koko ajan onnellisempi kun olen luonut tilaa itseäni laajemmalle elämälle. Ja asiat on kanssa tosi tärkeää sanoa ääneen! Tämä blogi on mainio paikka siihen. Näitähän luetaan ihan omasta mielenkiinnosta. Ja jos ei kiinnosta niin ei tarvitse lukea. En ole mikään poikkeustapaus ja voin ehkä myös auttaa muita kertomalla kokemuksista avoimesti. 

Voin katsoa pelkojani syvälle aina sinne pohjamutiin asti ja hangata mutaiset kivet valkoisiksi. Kaikki alitajuiset öttiäiset on sisäinen soturi korjannut talteen. Silti voi välillä tuntua, ettei sekään riitä. Kuten aidon terapiasukupolven jäsenen kuulukin kuuluu kuvioon erilaisia epävirallisia tunne-terapioita. Tärkeintä on tuntea tunteet jotka on tunnettava ja myös huutaa ne tunteet esille, (sori naapurit). Voisin varmaan mainita, että palaute jota olen saanut terapeuteilta oli ollut abaut:
1 ”sähän tiedät nää asiat niin hyvin, että voisit vaikka kouluttautua terapeutiksi”.
2 ”tänne terapiaan ei saisi tulla ilman oikeaa syytä.”

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94437.pdf
https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/kiintymyssuhdeteoria/

No eniveis, vapaamuotoisilla Self Help -terapioillakin voi käydä läpi ja tuntea kokonaisvaltaisesti kaikki tunteet, kivut ja surut jotka on olleet hautautuneena sieltä varhaisista ajoista asti. Leikillisesti sanottuna, käy melkein sääliksi jos ei ole niin paljon läpikäytäviä tunteita, että se pakottaisi prosesseihin. No ei nyt sentään, onneksi hommat toimii! Mulla nää menee yksi yhteen. Olen tullut onnelliseksi niiltä osin miltä olen asioita käsitellyt ja ollut onneton niiltä osin miltä en ole vielä käsitellyt. Ovi auki tunteisiin ilman pelkoa. Lisäksi tarvitaan parantumista myös olemalla rohkeasti kiintynyt. Olemalla rohkeasti kiintynyt ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Ja erityisesti tunteisiin, vaikka pikkuhiljaa. Kaikkeen siihen mikä on. Tätä saa muuten tukea, siis tottakai pyydän. Ilman toistemme tukea ei kukaan pärjää.  

No kaikki oliskin eri helppoa jos olisimme vaan yksilöitä. Kävisimme kätsysti läpi omat asiamme ja that´s it & sit baanalle! Mutta nyt tämä meneekin oikeesti mielenkiintoiseksi. Nimittäin mehän vietämme noin kahdeksan kuukautta elämästämme kirjaimellisesti toisen ihmisen sisällä, siis osana toista ihmistä, eikö? Wow wild stuff! Tämän jälkeen olemme vielä piitkän aikaa täysin riippuvaisia, ihan toukkia. Täydellisen symbioottisessa suhteessa äitiimme. On tietysti enemmän kuin oletettavaa, että tunteet tässä pitkässä kehitysvaiheessa hautautuvat tosi syvälle kehon muistiin ja soluihin. Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että kehomme on alitajuntamme! Sain vahvistuksen olettamukselle kun löysin netistä googlaamalla maailmankuulun neurotieteilijä Candace B. Pert.in kirjan Your Body Is Your Subconscious Mind. Kehomme kantaa paljon informaatiota, joka ei ole omaamme vaan koodattu ympäristön, olosuhteiden, suvun, perheen äidin tunteiden yms tahojen toimesta. Ei siis ihme, että välillä tuntuu vähäsen kummalta. Tämä pätee meihin kaikkiin. Ehkä tilannetta voisi verrata siihen, että vauvana saamme yhdestä viiteen lippua erilaisiin laitteisiin huvipuistossa. Etukäteen emme tiedä mihin laitteisiin liput ovat. Sitten porteilla vähän isompana tiedämme saimmeko liput maailmanpyörään, joutsenveneeseen vai kummitusjunaan? Liput on kai arvottu sattumanvaraisesti?



Onko tässä kyse karmasta tai vastaavasta? Ei ole. Se on löysä selitys. En usko, että voimme juuri vaikuttaa siihen millaisen emotionaalisen statuksen saamme syntymässä. En myöskään usko, että hyvillä ihmisillä olisi hyvä tuuri arvonnassa tai pahoilla huono. Esimerkiksi diktaattorilla voi olla valtavan hyvä tuuri, eli tunne omaisuus, kun taas viisaalla johtajalla ihan huono mäihä ja kehno tunne kapasiteetti. Karmassa voi olla kyse siitä, että psykologisesti emme voi hyvin jos läheisemme eivät voi hyvin? Olemme psykologisesti ja henkisesti tosi syvästi yhteydessä toisiimme halusimme tai emme. Meidän on aina toimittava sen eteen, että lähimmäiset voivat hyvin. Tämä on realismia ja elintärkeää! Erityisesti oman hyvinvointimme kannalta. Yhteys lähimmäisiin voi olla tosi rakastavaa ja kaunista. Silloin yhteys tukee meidän omaakin hyvinvointiamme ja antaa meille positiivista potkua ja virtaa arkeen. Tähän pyritään!

Sitten vielä yksi tuiki tärkeä asia, jota ilman en voi puhua sisäisestä soturista yhtään mittään. Nimittäin yksi kissa pöydälle vielä: varhainen suhde isääni. Puhun nyt omasta kokemuksesta yleiseltä, että fakta pohjalta. Olen jo läpikäynyt asiat henkilökohtaisesti, eikä nykyistä suhdettamme pidä sekoittaa tähän ollenkaan. Puhun nyt tunteistani ok? Pointti on siinä, että asiat on sanottava ääneen, jotta ne puhkuvat pois sieltä alitajunnasta vaikuttamasta, eikös niin? Totuus on se, että koin isän lapsena uhkaavana ja pelottavana. Tämä varhainen pelko jäi kehooni muhimaan koko nuoruus ja aikuis iäksi ja se on karu mutta realistinen fakta. Tiedän kaikki taustat ja muut vaikuttimet isäni huonon käytöksen taustalla ja ne ovat täysin inhimillisiä sekä psykologisessa mielessä hyväksyttäviä nyt aikuisena. Sota ja sen seuraukset turvallisuuden tunteelle lapsena, eikä varmaan tarvitse sanoa enempää. Kaikki ymmärtävät, että kyse on ihmistä suuremmista voimista ja ihmistä suuremmista tunteista. Tällaisten voimien keskellä jokainen tekee aina parhaansa, kuin isäkin. Myös hän on sisäinen sankari ja ehkä erityisesti hän ja hänen kaltaisista taustoista ponnistavat? No nyt hän on pyytänyt myös anteeksi käytöstään. Ja on hän myös ulkoisen työn sankari, tehtyään todella pitkän ja innovatiivisen elämäntyön. Ja ennen kaikkea selviydyttyänsä. Hieno saavutus! Täytyy kuitenkin sanoa, että perheen dynamiikka ei voi toimia niin, että se henkilö joka olisi ilmeisen selvästi terapian tarpeessa johtaa laumaa. Useinhan käy niin, että perheen sisälle luodaan vaikenemisella turvapaikka. Syntyy tabuja, asioita joista ei voi eikä saa puhua. Tämä ei voi olla turvallinen kasvualusta kenellekään, koska asiat täytyy aina sanoa myös ääneen. Jos teillä on tällainen tilanne perheessä niin rikkokaa se hiljaisuuden muuri ja mahdollisimman pian! On äärimmäisen tärkeää, että vaikenemisen muuri rikotaan ja asioista aletaan puhua ihan niiden oikeilla nimillä ok? Vain totuus tekee vapaaksi. Tabuja ei saa olla, ei ainakaan perheissä! Muuten vaikeat tunteet siirtyvät seuraaville sukupolville. Kun asioista puhutaan, epäterveet virtaukset löytävät oikeat uomat ja tunteiden vedet puhdistuvat.

Katson, että tämä oli nyt tässä. En siis juttele näitä huvikseni tai, että minusta olisi mukavaa, tai olisi edes ihan kauhean kiinnostavaa puhua näistä psykologisista jutuista. On nämä silti tosi tärkeitä itsetuntemuksen kannalta. Käyn näitä läpi siksi, että niistä voi vapautua vain sanomalla asiat rehellisesti ääneen. Kun asia on loppuunkäsitelty ei siitä tarvitse enää puhua right? Voi keskittyä mukavimpiin asioihin, kuten vaikka biisien tekemiseen ja kaverien tapailuun. 


Haluaisin luoda tähän vielä loppuun muutaman todella positiivisen ja universaalin katsauksen ilman minkään näköistä psykologista läppää tai viittauksia omaan elämääni. Tiedämme ettei aine olekaan kiinteää, vaan atomien ympärillä on elektronipilvi joka on tavallaan tyhjyyttä tai avaruutta. Luonnossa ja aineessa on piilotettuna valtavaa viisautta, josta olemme saaneet selville vasta ihan pienen siivun. Kehoihimme on koodattu ihan samoja rakenteita, joita löytyy luonnosta ja kaikkialta universumista. Mitäpä jos kehojemme rakennusaineiden dna.an, solujen ja atomien kautta olemme enemmän yhteydessä luontoon ja kosmokseen kun uskallamme edes kuvitella? Mitäpä jos viisain osa meistä onkin keho? Tuo luonnon luoma instrumentti. Mitäpä jos fyysinen keho voi toimia jopa intuition vastaanottimena jos hiljennymme ja pysähdymme kuuntelemaan? Luoja tietää? Todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää.

Uteliaana & rakkaudella Mikko 





Lähteet:
No More Mr Nice Guy by Robert A. Glover
http://www.amazon.com/No-More-Mr-Nice-Guy/dp/0762415339

Your Body Is Your Subconscious Mind by Candace B. Pert
http://www.goodreads.com/book/show/734934.Your_Body_Is_Your_Subconscious_Mind

Rakkaus ratkaisee – varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle, Sue Gerhardt, Edita 2007

Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden hoidossa, Anna Kåver, Åsa Nilsonne, Edita 2004

Poppanen ja Pitkätossu: Pelko joka ajaa persoonallisuutta Ninnu Koskenalho ja Gloria Salo
http://hidastaelamaa.fi/2014/10/pelko-joka-ajaa-persoonallisuutta/ 

Kiintymyssuhdeteoria – tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin Jari Sinkkonen
Auta lasta kiintymään. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyssuhdehäiriön hoidossa. PT-kustannus. Becker-Weidman, A. ja Shell, D. (2008)
Tie traumasta selviytymiseen. Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa. PT-kustannus. Hughes , D. (2006)
Bonding and Attachment in Maltreated Children: Consequences of Emotional Neglect in Childhood by Dr. Bruce Berry
http://teacher.scholastic.com/professional/bruceperry/bonding.htm


Vuorovaikutusterapian käsikirja. Psykologien kustannus Oy. Jernberg, A ja Booth, B. (2003) eraplay.

Matka Brandon Bays
https://www.booky.fi/tuote/brandon_bays/matka_kohti_elamanmuutosta_ja_paranemista/9789510311769

https://en.wikipedia.org/wiki/Andromeda_(mythology)
https://en.wikipedia.org/wiki/Primal_therapy