perjantai 5. joulukuuta 2014

Havaintoja miehisyydestä Kataloniassa

Saavuin Helsingin marraskuun pimeydestä taas Arenys del Mariin, paikkaan jossa aurinko näyttää kasvojaan reilusti enemmän kuin sen neljä tuntia kuukaudessa. Ja tämä Välimeren lempeä ilmasto.. ah, saa sielun ja kehon ihan levox. Ihan parasta elämässä on kun löytää itsensä paikasta mihin on rakastunut. Ilmasto, luonto väreineen ja Katalonian kotoisasti jäyhät ihmiset tekevät sen taas - kotona ollaan. Täällä Kataloniassa kulttuurin tunnettuvuus perustuu Dalin, Picasson, Miron ja muiden suurten maalareiden ansioihin, ei niinkään formula kuskeihin, kuten meillä. La imagination y Surrealismo on suuressa arvossaan, kuten selvisi eilisissä avajaisissa. Ihan nurinkurisesti siis meidän Form-päristely-tehokkuus-ylistykseen nähden. Täällä kun kertoo olevansa taidemaalari, niin on kohtelu sen mukaista. Siis jotain samaa luokkaa jos kertoisi suomessa olevansa Kimi Räikkösen veli. 

Asun aikaisemmista residenssivierailuista poiketen paikallisen taide-mesenaatin ja herrasmiehen talossa, tai pikemminkin palatsissa kaupungin pääkadun varrella. Jordi on todellinen vanhanajan herrasmies jokaista piirua myöten. Hän on myös homo, mikä antaakin mielenkiintoisen sävyn vierailulleni ja majailulleni hänen kodissaan. Nuorempana ja hormoonihöyryisempänä olisin ehkä jättänyt tämän mahdollisuuden väliin, mutta nyt kypsempänä uskallan pitää mieleni avoimena ja kohdata ihmiset ihmisinä ilman turhia ennakkoluuloja. Jordi on yksi kaupungin vaikutusvaltaisimmista persoonista, ja silti hän asuu yksin. En tiedä onko syynä se, että hän on myös hyvin traditio-tietoinen Katalonialainen sekä tietysti harras katolilainen? Joka tapauksessa hän ottaa mielellään taiteilijoita kotiinsa vieraiksi seuraa pitämään. Vierailijoita riittääkin, sillä Jordi on myös paikallisen taideyhdistyksen puuhamies sekä kuoron jäsen. Kaupungin kulttuurihengen avainhahmo siis. Joka aamuinen traditiomme on kahvittelu salongissa, mistä aukeaa hehkeä näkymä puutarhaan, jossa kukat vielä kukkivat talven lähestymistä pelkäämättä. Kahvihetkemme sisältää keskustelua taiteesta, matkoista sekä kaikista maailman asiosta ja sen ihmeistä. Pääsen harjoittelemaan espanjan kielen taitojani ja hän selvästi nauttii seurasta, kuten myös minäkin. Jordi on hieno mies. Esto es win win. 

Mistä vielä jutskailisin? Kokemukseni mukaan matkalla ei niinkään opita uudesta kulttuurista (ellei asu maassa pidempään), vaan saadaan parempi ja selkeämpi perspektiivi omasta kulttuurista. Tältä pohjalta voisin kertoa siitä kuinka meilläpäin taivaita syleileviä keskusteluja käydään valitettavan vähän. Syystä, että meillä maisema (ja samalla myös maailman hahmotus) usein loppuu siihen metsänrajaan. Meillä on myös hyvin vanha kallioperä mikä aiheuttaa muutosvastaisuutta ja uppiniskaisuutta. (On muuten hauska tuo vanha sana! :)  No eniveis, nyt meni kyllä vähän hörhöilyksi, mutta joka tapauksessa tämä vertikaali ulottuvuus (lue Jang tai maskuliininen) on meillä aika hakusessa. Olla terveellä tavalla maskuliininen, pikkusen macho vai?

Mmmm oukei ei niin hyvä vitsi mutta tosissaan sikäli, että täällä Kataloniassa ei todellakaan ole mikään häpeä miehellä korostaa omaa maskuliinisuutta. Olla vaan ihan Torona. Nonni - niin se nyt vaan menee täällä ja on jopa ihan äärimmäisen kannustettavaa käytöstä pojille, ei siis sovinismia. Mikä taas on puhtaasti huonon itsetunnon tulosta. Pikkusen macho sopivasti hyvällä maulla annosteltuna on ihan törkeen vapauttavaa miehelle! (Ja veikkaan vahvasti että myös naiselle?) Ja huom! hyvällä maulla! Flirttailuhan on se elämän suola ja sitä voi oppia! 

Muuten asiasta kolmanteen onneksi maailmassa ON olemassa vuoria! Suomessa voi merellä ja pohjoisessa saada aavistuksen avarasta tilasta joka jatkuu ja jatkuu loputtomiin, asettaen ihmisen juuri sille sopivalle paikalle: pölyhiukkaseksi, osaksi äärettömyyttä ja kaikkeutta. Jo lapsena tuon tunsin ja aistin. Myös nuorena kun vaelsin kauas pohjoiseen. Noin Keski-Suomen yläpuolella sen alkaa aistia, avaruuden tyhjyyden ja puhtauden, erityisesti näin syksyisin. Kirkas taivas on vähän sama kuin kirkas mieli. Sitä aistii joka solullaan maan ja taivaan kirkkauden, sellaista kun ilma on syksyllä parhaimmillaan, todella kirkas ja puhdas. Ja  kyllä ne myrskyt usvat ja mielen liikkeet ovat myös tärkeitä muutoksen kannalta. Se kun usva leijuu sammalmättäiden yllä ja taivas on ihan mustana, semmosta se nyt vaan on. Merci & Adeu